Suomen Pipliaseura

16.7.2022 vesper

Psalmiteksti

Ylistys kaiken luojalle

1Tahdon ylistää Jumalaa!

Jumala, minun Jumalani,

kuinka mahtava sinä olet!

Olet pukeutunut kuninkaalliseen loistoon.

2Olet verhoutunut valon viittaan,

levittänyt taivaan telttakankaan.

3Salisi olet perustanut vesiin

taivaan korkeuksissa

ja tehnyt pilvistä vaunut itsellesi.

Tuulen siivet sinua kuljettavat.

4Teet tuulista lähettejäsi,

salamoista palvelijoitasi.

5Maan perustit lujasti,

ikinä eivät sen perustukset horju.

6Alussa peitit maan merellä kuin kankaalla,

vesimassat lepäsivät vuorten päällä.

7Sinun käskystäsi ne vetäytyivät,

kiirehtivät pakoon äänesi jylinää.

8Sitten vuoret kohosivat,

ja laaksot laskeutuivat paikkaan,

jonka perustit niille.

9Vesille asetit rajan, jota ne eivät ylitä,

eivät ne enää koskaan peitä maata alleen.

10Puhkaisit lähteet,

vesi ryöppyää alas kuiviin joenuomiin.

Vedet virtaavat vuorten välissä valtoimenaan.

11Ne antavat juotavaa kaikille villieläimille,

villiaasitkin sammuttavat janonsa.

12Taivaan linnut pesivät virtojen läheisyydessä,

ne laulavat puiden lehtien lomassa.

13Juotat vuoret taivaan vesillä,

ja maa on tästä tyytyväinen.

14Kasvatat ruohon karjalle

ja ihmiselle kasveja viljeltäväksi.

Näin hän saa ravintonsa maasta.

15Viini ilahduttaa häntä,

öljy kaunistaa hänen kasvojaan,

ja leipä pitää hänet voimissaan.

16Ravituiksi tulevat myös

Jumalan puut, Libanonin setrit,

jotka hän on istuttanut.

17Linnut pesivät niihin,

harmaahaikara tekee pesänsä niiden latvaan.

18Korkeilla vuorilla asuvat vuorikauriit,

kallionkolot ovat tamaanien turvapaikkoja.

19Teit kuun osoittamaan aikaa,

aurinko tietää, milloin laskeutuu.

20Sinä asetit pimeyden, ja tulee yö.

Silloin metsän eläimet hiiviskelevät ympäriinsä.

21Nuoret leijonat karjuvat saalistaan,

ne pyytävät ruokaansa Jumalalta.

22Kun aurinko nousee,

ne palaavat luoliinsa lepäämään.

23Mutta ihminen lähtee liikkeelle

ja tekee työtään iltaan asti.

24Jumala, tekosi ovat lukemattomat!

Olet tehnyt ne viisaasti,

koko maa on täynnä luotujasi.

25Niin merikin, suuri ja rannaton,

vilisee eliöparvia, kuhisee pieniä ja suuria eläimiä.

Niitä on loppumaton määrä.

26Siellä kulkevat laivat,

siellä on Leviatan, merihirviö,

jonka loit leikkimään siellä.

27Kaikki luotusi odottavat sinua

saadakseen ruuan ajallaan.

28Sinä annat jokaiselle osansa.

Avaat kätesi, ja kaikki tulevat kylläisiksi.

29Kätket kasvosi, ja luotusi hätääntyvät.

Otat pois niiden hengen,

ne menehtyvät ja palaavat maan tomuun.

30Lähetät henkesi, ja ne luodaan.

Näin uudistat jälleen elämän maan päällä.

31Jumalalle kuuluu kaikki kunnia ikuisesti!

Hän saa iloita teoistaan.

32Hän, jonka katseesta maa vavahtelee,

jonka kosketuksesta vuoret savuavat.

33Niin kauan kuin elän, tahdon laulaa Jumalalle,

haluan laulaa hänelle ylistystä koko elämäni ajan.

34Iloitsen Jumalasta,

kunpa mietteeni olisivat hänelle mieluisia.

35Kunpa väärintekijät häviäisivät maasta

eikä pahantekijöitä enää olisi.

Tahdon ylistää Jumalaa!

Ylistys Jumalalle!

Psalmi 104:1-35UT2020Avaa lukunäkymä
Suomen Pipliaseurav.4.24.4
Seuraa meitä