Muista, Jumala, mitä kaikkea

Daavid joutui kestämään,

₂kun hän antoi lupauksen Jumalalle,

vannoi näin Jaakobin vahvalle valtiaalle:

₃»En palaa kotiini, en asetu levolle vuoteeseeni,

₄en sulje silmiäni enkä nuku silmäystäkään

₅ennen kuin löydän paikan Jumalalle,

asuinsijan Jaakobin vahvalle valtiaalle.»

₆Efratassa me kuulimme Jumalan asuinpaikasta,

löysimme sen Jaarin alueelta.

₇Mennään nyt sinne, missä hän asuu,

kumarrutaan hänen jalkojensa juureen.

₈Tule, Jumala, asuinpaikkaasi,

sinä ja arkku, jossa voimasi on!

₉Pappisi saavat pukeutua oikeudenmukaisuuteen,

uskolliset palvelijasi laulaa riemulauluja.

₁₀Pyydämme palvelijasi Daavidin vuoksi:

älä torju kuninkaaksi voideltua.

₁₁Jumala on antanut Daavidille varman lupauksen:

»Asetan valtaistuimelle sinun jälkeläisesi.

₁₂Jos poikasi pitävät liittoni ja käskyni,

jotka heille opetan,

myös heidän jälkeläisensä

hallitsevat ikuisesti valtaistuimellasi.»

₁₃Jumala on valinnut Siionin,

sinne hän on halunnut asettua asumaan.

₁₄»Täällä viihdyn ikuisesti,

tänne asetun tahtoni mukaisesti.

₁₅Lupaan siunata Siionin:

Sieltä ei puutu ruokaa,

sen vähäosaiset saavat kylliksi ravintoa.

₁₆Sen papit puen pelastuksen pukuun,

ja uskolliset palvelijani saavat riemuita sydämensä kyllyydestä.

₁₇Minä teen voimakkaaksi miehen Daavidin suvusta,

annan kuninkaaksi voidellun loistaa vallassaan.

₁₈Hänen vihollisensa vaatetan häpeällä,

mutta hänen kruunustaan sädehtii kirkkaus.»

Kuinka hyvää ja kaunista onkaan,

kun veljekset elävät sovussa keskenään!

₂Se on kuin kallisarvoista öljyä, joka valuu hiuksista parralle,

Aaronin parralle, ja noruu siitä hänen vaatteilleen.

₃Se on kuin kaste, joka laskeutuu

Hermonin rinteiltä Siionin vuorille.

Siionissa Jumala lahjoitti siunauksensa –

elämän, joka ei jää kesken.