Jumala on siis tehnyt syyttömiä meistä, jotka uskomme. Näin meillä on rauha hänen kanssaan Herramme Jeesuksen Kristuksen takia. Kristus on johdattanut meidät tähän Jumalan suosioon. Siinä me pysymme, kun uskomme. Olemmehan ylpeitä siitä, että voimme toivoa pääsevämme jumalalliseen kirkkauteen.

Voimme olla ylpeitä myös ahdingostamme. Tiedämmehän, että ahdingosta seuraa kestävyys.

Kestävyys taas auttaa selviytymään koetuksesta, ja selviytyminen antaa toivoa. Eikä toivomme vie meitä häpeään, koska Jumalan rakkaus vuodatettiin sydämeemme, kun Pyhä Henki annettiin meille.

Me näet olimme vielä avuttomia, kun aika koitti ja Kristus kuoli jumalattomien puolesta. Vaikeaa olisi kuolla kunnon ihmisenkään puolesta; erityisen hyvän ihmisen puolesta joku voisi ollakin valmis kuolemaan. Jumala sen sijaan osoitti meille rakkautensa sillä, että Kristus kuoli puolestamme, kun olimme vielä syntisiä. Aivan varmasti Kristus pelastaa meidät vihalta nyt, kun hänen verensä on tehnyt meistä syyttömiä! Jumalan Pojan kuolemahan loi sovinnon Jumalan ja meidän, hänen vihollistensa, välille. Aivan varmasti Jumalan Pojan elämä pelastaa meidät nyt, kun sovinto on tehty.

Eikä tässä vielä kaikki. Lisäksi voimme olla ylpeitä Jumalastamme, kun Herramme Jeesus Kristus nyt on johtanut meidät sovintoon hänen kanssaan. (Room. 5:1–11)