₁Kiittäkää Jumalaa, sillä hän on hyvä,

hänen uskollisuutensa on ikuista!

₂Näin sanovat ne, jotka Jumala on pelastanut

ja päästänyt ahdingosta.

₃Hän on koonnut heidät luokseen kaikkialta –

idästä, lännestä, pohjoisesta ja meren suunnalta.

₄Jotkut heistä harhailivat aavikolla

eivätkä löytäneet tietä ihmisten keskelle kaupunkiin.

₅He kärsivät nälästä ja janosta

ja olivat nääntymäisillään.

₆Hädän hetkellä he huusivat avukseen Jumalaa.

Hän päästi heidät pinteestä

₇ja ohjasi heidät suorinta tietä kaupunkiin.

₈He saavat kiittää Jumalaa hänen hyvyydestään

ja hänen suurenmoisista teoistaan ihmisten hyväksi.

₉Janoisille hän antaa juotavaa ja nälkäiset ravitsee.

₁₀Toiset elivät pimeyden puristuksessa,

kärsimykseen kahlehdittuina kuoleman varjossa.

₁₁Sillä he kapinoivat Jumalan tahtoa vastaan,

halveksivat Korkeimman neuvoja.

₁₂Jumala kuormitti heidän sydämensä murheilla.

He horjuivat taakkojensa alla,

mutta kukaan ei tullut apuun.

₁₃Hädän hetkellä he huusivat avukseen Jumalaa,

ja hän päästi heidät pinteestä.

₁₄Hän johti heidät pois pimeydestä ja kuoleman varjosta,

katkoi heidän kahleensa.

₁₅He saavat kiittää Jumalaa hänen hyvyydestään

ja suurenmoisista teoistaan ihmisten hyväksi.

₁₆Hän murskaa pronssiovet

ja pirstoo palasiksi niiden rautaisen lukituksen.

₁₇Muutamat heistä olivat typeriä,

he joutuivat kärsimään rikkomustensa

ja väärien tekojensa vuoksi.

₁₈Kaikki ruoka inhotti heitä,

he kävivät jo kuoleman porteilla.

₁₉Hädän hetkellä he huusivat avukseen Jumalaa,

ja hän päästi heidät pinteestä.

₂₀Hän lausui sanansa ja paransi heidät,

pelasti heidät haudan partaalta.

₂₁He saavat kiittää Jumalaa hänen hyvyydestään

ja hänen suurenmoisista teoistaan ihmisten hyväksi.

₂₂He uhraavat kiitosuhreja

ja kertovat riemuiten Jumalan teoista.

₂₃Jotkut purjehtivat merta laivoillaan,

kävivät kauppaa maailman merillä.

₂₄He näkivät Jumalan tekoja,

todistivat hänen mahtitekojaan rannattomalla merellä.

₂₅Hän nostatti puheellaan myrskytuulen,

kohotti käskyllään korkeat aallot.

₂₆He kohosivat kohti taivasta

ja painuivat taas syviin vesiin.

Silloin he menettivät rohkeutensa.

₂₇He huojuivat ja hoipertelivat kuin humalaiset,

ei heidän taidoistaan ollut mitään hyötyä.

₂₈Hädän hetkellä he huusivat avukseen Jumalaa,

ja hän päästi heidät pinteestä.

₂₉Hän tyynnytti myrskyn, aallot vaikenivat.

₃₀He iloitsivat, kun ne hiljenivät.

Jumala ohjasi heidät kaivattuun satamaan.

₃₁He saavat kiittää Jumalaa hänen hyvyydestään

ja hänen suurenmoisista teoistaan ihmisten hyväksi.

₃₂He saavat ylistää häntä, kun kansa on koolla,

kiittää häntä kansan johtajien kokouksessa.