14. #rauha: Apinoiden kuningas ja ikuinen rauha

Katsoin uuden Tarzan-elokuvan. Viidakon eläimet ajoivat Tarzanin johdolla palkkasoturit ja muut tunkeilijat käpälämäkeen. Harmonia palasi ennalleen. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Mutta luonnon harmonia tarkoittaa sitä, että savannilla antilooppi pakenee yhä leijonaa. Luonnon harmonia on jatkuvan sodan tila. Elämä sellaisena kuin me sen tunnemme, on aina sidoksissa kuolemaan. Se on syömisen ja syödyksi tulemisen, lahoamisen ja kukoistuksen elämää.

Me olemme kaikki veren vankeja.

Kristinusko kuitenkin lupaa, että kerran luodaan uusi taivas ja uusi maa. Kerran peto ja saalis lekottelevat toisiaan pelkäämättä. Kerran synnytystuskissaan huokaavan luomakunnan kaipaukseen vastataan.

Kristillinen visio harmoniasta on siis radikaalimpi kuin Tarzanin. Se ei sisällä toisiaan raatelevia eläimiä. Kristillisen julistuksen harmonia ei ole jatkuvan sodan tila vaan ikuinen rauha. Kuten Jesajan kirjassa kauniisti kuvataan:

Silloin susi kulkee karitsan kanssa ja pantteri laskeutuu levolle vohlan viereen, vasikka ja leijonanpentu syövät yhdessä ja pikkupoika on niiden paimenena. Lehmä ja emokarhu käyvät yhdessä laitumella, yhdessä laskeutuvat levolle niiden vasikat ja pennut, ja leijona syö heinää kuin härkä. Ja imeväinen leikkii kyyn kolon äärellä, vastikään vieroitettu lapsi kurottaa kättään kohti myrkkykäärmeen luolaa. Kukaan ei tee pahaa, ei tuota turmiota minun pyhällä vuorellani, sillä maa on täynnä Herran tuntemusta niin kuin meri on vettä tulvillaan. (Jes.11:6-9)

Mikäli saalistaan raatelevan pedon kauneus halutaan varauksetta vahvistaa, on kristinusko ilonpilaaja. Kristitty virittää maailman väkivaltaisten piirteiden äärellä valitusvirren.

Mutta samalla kristitty iloitsee maailmasta vielä perustavammalla tasolla. Maailma ei ole vain materiaa, joka kosmisen törmäilyn kautta sattuu asettumaan tiettyihin uomiin. Maailman läpäisee Jumalan luova ja rakastava Henki.

Kirjailija G. K. Chesterton on todennut, että on rakastettava maailmaa olematta maailmallinen. Nähdäkseni juuri rakkauden ja kriittisyyden suhde on ikuisen elämän kaipuun ydintä. Ikuinen elämä ei kumoa maailmaa vaan täydellistää sen.

Apinoiden kuningas ei saa viimeistä sanaa. Se kun kuuluu Ihmisen Pojalle.

Lauri Kemppainen
Kirjoittaja on rap-artisti, pastori ja teologian tohtori.