13.4.2024 Lauantai
Kuuntele Tässä olen harjoitus 13.4.2024
TÄSSÄ
Kun tulee ilta ja pimeä, näen asiat toisin. Mihin silloin luotan?
. . .
Kuitenkin olet jo matkalla luokseni!
SANA
Tuli ilta. Oppilaat laskeutuivat järven rantaan, nousivat veneeseen ja suuntasivat järven poikki Kapernaumiin. Oli jo pimeää, eikä Jeesus ollut vielä palannut heidän luokseen. Järvellä tuuli kovaa, ja aallot alkoivat olla vaahtopäisiä. Kun oppilaat olivat soutaneet viitisen kilometriä, he näkivät Jeesuksen kävelevän veden pinnalla. Hän lähestyi venettä, ja oppilaat pelästyivät. Jeesus sanoi: ”Minä se olen. Älkää pelätkö.” Oppilaat olisivat päästäneet hänet veneeseen, mutta vene tuli juuri rantaan. He nousivat maihin. (Joh. 6: 16–21)
Ilmassa on myrskyn merkkejä, ehkä huolta selviämisestä perille. Soutaminen lienee ollut raskasta. Jeesus ei ollut palannut vielä oppilaiden luokse. Eläydyn tähän yölliseen soutumatkaan ja kokemuksiin, joita mielessäni herää, kun ajattelen vastaavanlaista raskasta ja yksinäistä matkaa elämäni varrelta. Sitten pelästyminen oudon ilmestyksen vuoksi. Eläydyn jälleen oppilaiden mielentilaan, kun he ovat peloissaan veneessä Jeesuksen lähestyessä. Olenko itse kokenut Jumalan jossain elämäntilanteessa pelottavana? ”Minä se olen. Älkää pelätkö!” Oppilaat tunnistivat Jeesuksen kenties äänestä ja olisivat päästäneet hänet veneeseen, mutta samassa tultiinkin jo rantaan. Pimeä ja kova tuuli, pelottava kokemus Jumalasta, jota seuraa tunnistaminen ja kiinteä maa jalkojen alla. Löydänkö tämän ”kaavan” elämästäni? Mitä se on minulle Jumalasta paljastanut?
TÄSTÄ ETEENPÄIN
”Jos me joudummekin syvihin vesihin ratki keskelle kuoleman kauhun, emme nääntyä voi, hänen äänensä soi läpi myrskyn ja helvetin pauhun.” (VK 310: 2)
