14.7.2024 Kirkastussunnuntai
Kuuntele Tässä olen harjoitus 14.7.2024
TÄSSÄ
Jeesus, sinä olet sama tänään, eilen ja ikuisesti (Hepr. 13: 8). Olet aina läsnä, ikuisuus on tässä. Olet turvani, et vain nyt, vaan aina. Minne voisin mennä, jossa et olisi (Ps. 139: 7).
. . .
Mikä minä olen, että olet minusta kiinnostunut. Kuitenkin kutsut minua ja puhut minulle.
SANA
Noin kahdeksan päivää sen jälkeen, kun Jeesus oli pitänyt tämän puheen, hän nousi vuorelle rukoilemaan. Hän otti mukaansa Pietarin, Johanneksen ja Jaakobin. Kun hän rukoili, hänen kasvonsa muuttuivat ja hänen vaatteistaan tuli säteilevän valkoiset. Yhtäkkiä hänen kanssaan seisoi puhumassa kaksi miestä. He olivat Mooses ja Elia. He ilmestyivät häikäisevän kirkkaina ja puhuivat Jeesuksen poislähdöstä, joka toteutuisi Jerusalemissa.
Pietari ja muut olivat nukahtaneet. Herätessään he näkivät Jeesuksen kirkkauden ja kaksi miestä, jotka seisoivat hänen seurassaan. Kun nämä olivat lähdössä Jeesuksen luota, Pietari sanoi hänelle: ”Mestari, onpa hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: yhden sinulle, yhden Moosekselle ja yhden Elialle.” Hän ei ymmärtänyt, mistä puhui.
Pietarin puhuttua ilmestyi pilvi, joka heitti varjon heidän ylleen. Oppilaat pelästyivät, kun pilvi kietoi heidät sisäänsä. Sitten pilvestä kuului ääni: ”Tämä on minun Poikani ja valittuni, kuunnelkaa häntä!” Kun ääni oli puhunut, oppilaat huomasivat Jeesuksen olevan taas yksin. He pitivät suunsa kiinni eivätkä kertoneet kenellekään, mitä olivat nähneet. (Luuk. 9: 28–36)
Ensimmäiset uskovat palasivat myöhemmissä kirjoituksissaan tähän tapahtumaan. Kun ajattelen omaa uskoani, mihin tapahtumaan tai tapahtumiin mieleni palaa? Minkälainen aikaperspektiivi kertomuksessa avautuu? Miten minä sijoitun siihen? Mitä ajatuksia ja tunteita, jos mitään, se minussa herättää?
TÄSTÄ ETEENPÄIN
Sinä näet kaikki ajatukseni ja tekoni, et tuomiten, osoitellen etkä arvostellen, vaan armahtaen, kantaen ja rohkaisten. Jään luoksesi.
