Suomen Pipliaseura

25.4.2024 Torstai

Kuuntele Tässä olen harjoitus 25.4.2024

TÄSSÄ

Jumala, sinä näet, mitä kaikkea minä kaipaan ja odotan.

. . .

Näytä minulle, mitä minun kannattaisi kaivata ja odottaa eniten, mikä olisi toteutuessaan kaikkein kauaskantoisinta ja onnellista


SANA

Esivanhemmista kerrotaan heidän uskonsa vuoksi. . . . Nämä kaikki uskoivat kuollessaan, vaikka heille annetut lupaukset eivät olleet toteutuneet. He olivat vain nähneet kaukaa sen, mikä heille oli luvattu. He olivat toivottaneet sen tervetulleeksi ja tunnustaneet olevansa maan päällä vieraita ja muukalaisia. Näin sanoessaan he osoittivat kaipaavansa kotimaata.

Jos he olisivat haikailleet siihen maahan, josta olivat lähteneet, he olisivat aivan hyvin voineet palata sinne. He kuitenkin kaipasivat parempaa – taivaallista kotimaata. Siksi Jumala ei häpeä heitä eikä sitä, että häntä kutsutaan heidän Jumalakseen. Onhan hän tehnyt heille jo kaupunginkin valmiiksi.

Usko sai Abrahamin tuomaan uhriksi Iisakin, kun häntä testattiin. Hän toi uhriksi ainoan poikansa, josta hänelle oli luvattu: ”Iisakin kautta sinun sukusi jatkuu.” Abraham arveli, että Jumala pystyy jopa herättämään ihmisen kuolleiden joukosta, ja niin hän sai poikansa takaisin. Tämä tapahtuma on ylösnousemuksen vertauskuva. (Hepr. 11: 2, 13–19)

  • Mitä Paavali mahtoi tarkoittaa kirjoittaessaan ”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme kaikkein säälittävimpiä ihmisiä” (1. Kor. 15: 19)?
  • Tunnenko olevani sekä perillä että vielä matkalla, sekä kotonani maailmassa että muukalaisena täällä? Mikä on minun tapani elää tässä jännitteessä? Vai eikö tällainen kysymyksenasettelu ole lainkaan omaani?

TÄSTÄ ETEENPÄIN

Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät, jotta lähtisitte tuottamaan pysyviä hedelmiä (Joh. 15: 16). Näytä, mitä tämä lähteminen minulle tarkoittaa.

Yhtä minä pyydän Herralta,
yhtä ainoaa minä toivon:
että saisin asua Herran temppelissä
kaikki elämäni päivät!
Saisin katsella Herran ihanuutta
hänen pyhäkössään
ja odottaa, että hän vastaa minulle.
(Ps. 27: 4)

Raamatunteksti(t)

2Uskoon perustuu se todistus, jonka Jumala on isistä antanut.

3Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä.

4Uskon vuoksi oli Abelin Jumalalle antama uhri Kainin uhria arvokkaampi. Koska Abel uskoi, hän sai vanhurskaudestaan todistuksen, kun Jumala otti vastaan hänen lahjansa, ja uskovana hän puhuu vielä kuoltuaankin.

5Uskon vuoksi otettiin Henok pois niin, ettei hän kokenut kuolemaa. »Sitten häntä ei enää ollut, sillä Jumala otti hänet luokseen.» Ennen kuin hänet otettiin pois, hän näet oli – niin hänestä todistetaan – elänyt Jumalan mielen mukaisesti. 6Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen. Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä.

7Usko sai Nooan taipumaan Jumalan tahtoon, kun hän sai ilmoituksen sellaisesta, mikä ei vielä ollut nähtävissä. Hän rakensi arkin, ja näin koko hänen perheensä pelastui. Hänen uskonsa langetti maailmalle tuomion ja antoi hänelle itselleen uskovien perinnön, vanhurskauden.

8Usko sai Abrahamin tottelemaan Jumalan kutsua ja lähtemään kohti seutuja, jotka Jumala oli luvannut hänelle perintömaaksi. Hän lähti matkaan, vaikka ei tiennyt, minne oli menossa. 9Koska hän uskoi, hän asettui muukalaisena luvattuun maahan ja asui siellä teltoissa, ja niin asuivat myös Iisak ja Jaakob, jotka perivät saman lupauksen. 10Abraham odotti sitä kaupunkia, joka on rakennettu vankalle perustalle ja jonka Jumala itse on suunnitellut ja tehnyt. 11Koska Abraham ja Saara uskoivat, he kykenivät saamaan jälkeläisen, vaikka Saara oli hedelmätön ja heidän aikansa jo oli ohi. Abraham piti lupauksen antajaa luotettavana, 12ja siksi hän, yksi ainoa, mieskuntonsa jo menettänyt, sai jälkeläisiä yhtä suuren määrän kuin on taivaalla tähtiä, yhtä luvuttoman joukon kuin on meren rannalla hiekkajyväsiä.

13Uskovina nämä kaikki kuolivat. Sitä, mikä heille oli luvattu, he eivät saaneet; he olivat vain etäältä nähneet sen ja tervehtineet sitä iloiten, tunnustaen olevansa vieraita ja muukalaisia maan päällä. 14Ne, jotka puhuvat näin, osoittavat kaipaavansa isänmaata. 15Mutta jos heidän mielessään olisi ollut se maa, josta he olivat lähteneet, he olisivat toki voineet palata sinne. 16Ei, he odottivat parempaa, taivaallista isänmaata. Sen tähden ei Jumalakaan häpeä heitä, vaan sallii itseään kutsuttavan heidän Jumalakseen, sillä hän on heitä varten jo rakentanut valmiin kaupungin.

17Usko sai Abrahamin tuomaan Iisakin uhriksi, kun hänet pantiin koetteelle. Hän oli valmis uhraamaan ainoan poikansa, vaikka oli saanut lupaukset, 18vaikka hänelle oli sanottu: »Iisakin jälkeläisiä sanotaan sinun lapsiksesi.» 19Hän päätteli, että Jumala kykenee jopa herättämään kuolleen, ja niin hän sai poikansa takaisin, ylösnousemuksen ennusmerkkinä.

Kirje heprealaisille 11:2-19KR92Avaa lukunäkymä
Suomen Pipliaseurav.4.21.9
Seuraa meitä