Sálbma 108
1Lávlla, Davida sálbma.
2Ipmil, mu váibmu lea dorvvolaš,
mun dáhtun čuojahit ja lávlut.
Gohccá, mu siellu,
3morit, hárpa ja lyra,
mun dáhtun boktit iđedisgukso!
4Hearrá, mun rámidan du
álbmogiid gaskkas,
mun lávllun du máidnuma
buot álbmogiidda.
5Du árbmu ollá alleliidda go albmi,
du oskkáldasvuohta gitta balvvaid rádjái.
6Ipmil, badjánehkos du gudni
badjel almmi,
du hearvásvuohta badjel oppa eatnama!
7Veahket min olgeš gieđainat,
gula mu rohkadusa ja gájo daid
geaid don ráhkistat!
8Ipmil lea sárdnon bassibáikkistis:
“Ávvudemiin mun attán didjiide Sikema,
juogadan didjiide Sukkotleagi.
9Mu lea Gilead, mu lea Manasse,
Efraim lea mu oaivesuodji,
Juda mu ráđđensoabbi.
10Moab lea mu basadanlihtti,
Edomii mun suhppen gápmagiiddán,
Filistea vuostá mun bajidan
soahtečuorvasa.”
11Gii doalvu mu ladnegávpogii,
gii oahpista mu Edomii?
12Ipmil, donhan hilgot min,
it vuolgán min soahteveagaiguin.
13Atte midjiide veahki vašálačča vuostá!
Olbmuid veahkis ii leat ávki.
14Ipmila vehkiin mii dahkat
stuorra daguid,
son duolbmá eatnamii min vašálaččaid.