1Ihkku oađđinsajistan mun ohcen su
gean mu váibmu ráhkista.
Mun ohcen su, muhto in gávdnan.
2“Mun čuožžilan ja váccán gávpoga
gáhtaid ja šiljuid, mun ozan su
gean mu váibmu ráhkista.”
Mun ohcen, muhto in gávdnan su.
3Mu ovddal bohte fávttat,
go sii ledje vázzimin idjavuorus.
“Lehpetgo dii oaidnán su
gean mun ráhkistan?”
4Aiddo go mun ledjen vuolgán
sin luhtte,
de mun gávdnen su gean mun ráhkistan.
Mun dollen su inge luoitán
ovdal go ledjen buktán su eadnán vissui,
su gámmárii gii riegádahtii mu.
5Mun vuortnuhan din,
Jerusalema nieiddat,
gasellaid ja sarvvaáldduid bokte:
Allet bovtte ráhkisvuođa,
allet muosehuhte dan ovdal go
dat ieš hálida!
Earát
6Gii lea duot gii boahtá meahcis
suovvabáccis,
gean birra lea myrra ja suovas
ja buot gávppašeaddji máisttahájat?
7Geahča, dat lea Salomo guoddinstuollu!
Dan mieđuštit guhttalogi soahteolbmá,
Israela jálumus olbmát,
8juohkehaččas vearjun miehkki.
Sii leat hárjánan soahtat,
juohke olbmás lea miehkki alimis
ija balddáhusaid vuostá.
9Gonagas Salomo duddjohii
guoddinstuolu Libanona muoras.
10Dan ceakkostákkut leat silbbas
ja mieiggastat gollis,
čohkkánsadji lea skoađastuvvon
purpuriin
ja siskkoš náhkiin.
11Bohtet olggos, Jerusalema nieiddat!
Siona nieiddat, gehččet:
Dá lea gonagas Salomo!
Su oaivvis lea kruvdnu mainna su eadni
čiŋahii su su headjabeaivvi,
su illubeaivvi.
