Mintäh naisen pitäy peittyä piä?
1Ottakkua miušta mallie, niin kuin mie otan Hristossašta. 2Kiitän teitä šiitä, vellet, jotta aina muissatta milma ta elättä miun antamien opaššukšien mukah. 3Tiän pitäy kuitenki tietyä, jotta jokahisen miehen piä on Hristossa, naisen piä on mieš ta Hristossan piä on Jumala. 4Kun miehellä ollou lakki piäššä, konša hiän moliutuu tahi ilmottau Jumalan viestie, hiän häpyäy omua piätäh. 5A kun naini ollou pal'l'ahin päin, konša moliutuu tahi ilmottau Jumalan viestie, hiän niise häpyäy omua piätäh. Še on šama kun häneltä ois ajeltu piä pal'l'ahakši. 6Kun naini ei peittäne piätä, niin antakkah hiän leikata tukatki. Ka kun kerran naisen on häpie leikata tahi ajua tukat, niin hänen pitäy peittyä piä.
7Miehen ei pie peittyä piätäh, šentäh kun hiän on Jumalan kuva ta kunnivo. A naini on miehen kunnivo. 8Mieštä ei luajittu naisešta, kun naini mieheštä. 9Eikä mieštä luajittu naista vaššen, kun naini mieštä vaššen. 10Šentäh anhelien takie naisella pitäy olla piäššä peite merkiksi šiitä, jotta hiän on toisen vallan alla. 11Kummiski Hospotin ieššä ei ole naista ilmain mieštä eikä mieštä ilmain naista. 12Niin kuin naini luajittih mieheštä, šamoin mieš aina šyntyy naisešta. Ka kaikki on lähtösin Jumalašta. 13Tuumaikua iče, paššuauko naisen moliutuo Jumalalla pal'l'ahin päin. 14Eikö iče luontoki opašša teitä, jotta miehen on häpie pityä pitkie tukkie, 15ka naisella še on kunnivo. Pität tukat on annettu naisella peittiekši. 16A kun ken tahtonou kiistyä vaštah, niin tietäkkäh, jotta tämmöni tapa on meilä ta Jumalan uškojakunnilla.
Mitein pitäy šyyvvä pyhä vero?
17Näitä neuvoja antuas's'a miun pitäy ni moittie teitä. Konša työ keräyvyttä yhteh, teilä on šiitä enämpi vahinkuo kuin hyötyö. 18Enšistäh mie olen kuullun, ta ošittain ušonki šiih, jotta teilä on riitoja uškojakunnašša. 19Tietyšti tiän joukošša pitäyki olla eri mielijä, jotta näkyis, keneh teistä voit uškuo. 20Konša työ keräyvyttä yhteh ta šyöttä, niin šitä ei voi pityä Hospotin pyhänä verona, 21šentäh kun jokahini kiirehtäy šyyvvä omie evähie. Ta niin yksi on näläššä, a toini juovukšissa. 22Ettäkö voi šyyvvä ta juuvva koissa? Vain vähekšittäkö työ Jumalan uškojakuntua? Tahottako hävätä niitä, kellä ei ole ruokua? Mitä miun pitäis teilä šanuo? Kiittyäkö teitä täštä? Varmašti en kiitä.
23Hospotilta šain tietyä tämän, min olen teiläki opaštan: Hospoti Iisussa šinä yönä, kuna Hänet petettih, otti leivän, 24passipoitti Jumalua, katko leivän ta šano: «Ottakkua ta šyökyä. Tämä on Miun Runko tiän puolešta katattu. Ruatakkua tämä Miun muissokši.» 25Šamoin Hiän otti veron jälkeh mal'l'an ta šano: «Tämä mal'l'a on Miun Verellä lujitettu Uuši Šopimuš. Niin rikeneh kuin šiitä juotta, ruatakkua še Miun muissokši.»
26Niin rikeneh kuin työ šyöttä tätä leipyä ta juotta täštä mal'l'ašta, työ tovissatta Hospotin kuolomašta šiih šuate, kuni Hiän ei tule. 27Šentäh, ken kunnivoja antamatta šyöy tätä leipyä tahi juou Hospotin mal'l'ašta, še häpäšöy Hospotin Runkon ta Veren. 28Jokahini tutkikkah omua šytäntäh, šiitä vašta šyökäh tätä leipyä ta juokah täštä mal'l'ašta. 29Ken šyöy ta juou ajattelomatta, jotta šiinä on Hospotin Runko, še tienuau tämmösellä šyömisellä ta juomisella ičelläh suutun. 30Tämän takie tiän joukošša on äijän voimattomie ta läsijie ta monet on jo kuoltu. 31Kun myö iče tutkisima iččienä, niin emmä joutuis suutittaviksi. 32No kun Hospoti suutiu ta kurittau meitä, niin šilloin meitä ei suutita yheššä tämän muailman kera.
33No niin, velleni, konša keräyvyttä šyömäh yhtehistä veruo, vuottakkua toini toista. 34Še, kellä on nälkä, šyökäh koissah, jotta tiän keräytymini ei koituis teilä kuritukšekši. Muita neuvoja annan šinne tultuoni.
