Enšimmäini kirjani korinfilaisilla 7

₁Šiih, mistä työ kirjuttija, šanon näin: Miehen on hyvä olla koškomatta naiseh. ₂Kuitenki, jotta että lankieis huoruintah, niin olkah joka miehellä oma naini ta joka naisella oma mieš. ₃Mieš täyttäkkäh oman naisen mieštarpehen, šamoin naini oman miehen naistarpehen. ₄Naisen runko ei ole hänen omašša vallašša, kun miehen, ta miehen runko ei ole hänen omašša vallašša, kun naisen. ₅Elkyä kieltäytykkyä parikuntayhynnäštä, kun vain vähäsekši aikua šilloin, konša keškenäh šovitta, jotta voisija pyhittyä ta moliutuo. A šiitä tuaš yhtykkyä, jotta šaatana ei piäsis muanittelomah teitä, šentäh kun kuitenki että malta hillitä iččienä. ₆Täh mie en teitä pakota, šanon vain, mitein työ voisija ruatua. ₇Tahtosin, jotta kaikki ihmiset elettäis niin kuin mie iče elän. Jokahisella on kuitenki oma Jumalalta šuatu lahja, yhellä yksi, toisella toini.

₈Naimattomilla, miehellä mänömättömillä ta leškilöillä mie kuitenki šanon, jotta heijän ois parempi iellähki elyä yksin niin kuin mie. ₉Vain kun hyö ei voitane pityä iččieh kurissa, niin naikah ta mänkäh miehellä, šentäh kun parempi on naija ta männä miehellä kuin palua himon tulešša. ₁₀Parikunnilla annan käšyn, eikä še käšky ole miun vain Hospotin: naini ei šua erota mieheštäh. ₁₁Kun hiän kuitenki eronnou, niin elkäh enämpi mänkäh miehellä, tahi šopikkah hiän oman miehen kera, ta mänkäh hyö tuaš yhteh. Šamoin mieš ei šua erota naiseštah.

₁₂Toisilla šanon mie eikä Hospoti: Kun kellä vellilöistä ollou naini, kumpani ei ušo, no hiän tahtou elyä mieheh kera, niin mieš elkäh jättäkkäh häntä. ₁₃Ta kun uškovaisella naisella ollou mieš, kumpani ei ušo, no hiän tahtou elyä naiseh kera, niin naini elkäh jättäkkäh mieštäh. ₁₄Mieš, kumpani ei ušo, on uškovaisen naiseh pyhittämä. Šamoten naini, kumpani ei ušo, on uškovaisen mieheh pyhittämä. Muiteinhan tiän lapšet oltais pakanoja, a nyt hyö ollah pyhie. ₁₅Ka kun še, ken ei ušo, tahtonou erota, niin erokkah. Šilloin uškovaisen vellen tahi sisären ei ole pakko elyä šen toisen kera. Hospoti on kuččun miät elämäh rauhašša. ₁₆Mistä tiijät, naini, voitko pelaštua oman mieheš? Tahi mieš, mistä tiijät, voitko pelaštua oman naiseš?

₁₇Jokahini eläkkäh ielläh šiinä ošašša, min Hospoti on hänellä antan, ta pisykkäh šemmosena, mimmosena Hospoti hänet kučču. Tämän šaman neuvon mie annan kaikilla uškojakunnilla. ₁₈Kenet Jumala on kuččun laitaleikattuna, še jiäkäh laitaleikatukši. Kenet Hiän on kuččun laitaleikkuamattomana, še elkäh ottakkah ičelläh laitaleikkaušta. ₁₉On aivan šama, onko ihmini laitaleikattu vain ei. Tärkietä on totella Jumalan käškyjä. ₂₀Jokahini pisykkäh šiinä ošašša, missä oli, konša Jumala kučču hänet omakšeh. ₂₁Kun lienet ollun orja, elä šitä murehi. Ta vaikka voisitki šuaha oman vallan, niin parempi pisy orjana. ₂₂Kenet Hospoti kučču orjana, šillä Hiän anto oman vallan. Šamoin šeki, kenet kučuttih omavaltahisena, on Hristossan orja. ₂₃Jumala on makšan teistä šuuren hinnan. Elkyä ruvekkua ihmisien orjiksi! ₂₄Vellet, jokahini pisykkäh Jumalan ieššä šiinä ošašša, missä hiän oli, konša hänet kučuttih.

₂₅Neiččysistä miula ei ole Hospotin antamua käškyö. Šanon kuitenki oman mielen, šentäh kun Hospotin armošta miuh voipi uškuo. ₂₆Miun mieleštä nykysen ahissukšen aikana ihmisen ois hyvä pisyö entisenäh. ₂₇Još šiula on naini, elä pyri eruomah häneštä. Još šiula ei ole naista, elä eči šitä ičelläš. ₂₈A kun ni akottunetki, še ei ole riähkä. Ta kun neičyt männöy miehellä, ei šekänä ole riähkä. Akottunehet ta miehellä olijat kuitenki jouvutah muokkih, ta niistä mie tahtosin teitä šiäštyä.

₂₉Šitä mie täššä, vellet, tahon teilä šanuo, jotta aika on vähissä. Šentäh niijenki, kellä on naini, pitäy nyt elyä niin kuin heilä ei ni oiski naista; ₃₀niijen, ket itetäh, pitäy olla niin kuin hyö ei ni itettäis; ne, ket iluol'l'ah, olkah niin kuin ei iluol'tais; šamoin oštajien pitäy olla niin kuin hyö ei ois oššettu mitänä. ₃₁Ne, ket käytetäh hyväkšeh šitä, mitä on täššä muailmašša, olkah niin kuin hyö šiitä mitänä ei hyövyttäis. Kačo kun tämä nykyni muailma tämmösenäh on katomaisillah.

₃₂Mie tahtosin, jotta teilä ei ois huolie. Naimatoin huolehtiu vain šiitä, mitein ois Hospotilla mieliksi. ₃₃A akottunut huolehtiu muallisista as's'oista, šiitä, mitein ois naisellah mieliksi. Šamanmoini ero on miehellä olijan ta neiččyön välillä. ₃₄Miehellä mänömätöin huolehtiu vain šiitä, mitein ois Hospotilla mieliksi. Hänen huolena on pisyö puhtahana mieleltäh ta runkoltah. A miehellä olija naini huolehtiu muallisista as's'oista, šiitä, mitein ois miehelläh mieliksi. ₃₅Tämän mie šanon jotta auttua teitä, riimuh en taho teitä panna. Tahtosin auttua teitä, jotta voisija elyä puutillah ta jotta voisija aina ruatua Hospotilla minkänä häiriččömättä.

₃₆Kennih teistä voipi arvella, jotta ruatau pahoin täyši-ikäsellä tyttärelläh, kun ei anna häntä miehellä, vaikka tytär mänis. Ei še ole riähkä, vaikka tytär männöyki miehellä. Tuatto voit ruatua, niin kuin tytär tahtou. ₃₇Ka kun tuatto ollou omašša šytämeššäh lujašti piättän jättyä tyttären neiččyökši eikä kenkänä pakottane häntä täh, niin hiän hyvin ruatau. ₃₈Še, ken antau neiččyön miehellä, ruatau hyvin, a še, ken ei anna, ruatau vielä paremmin.

₃₉Sakona šitou naisen omah mieheh šini, kuni mieš eläy. A kun mieš kuollou, lešellä on valta männä toisella miehellä, kellä tahtou, kun vain še mieš uškou Hospotih. ₄₀No miun mieleštä hänen ois kuitenki parempi pisyö leškenä. Ta tuumin, jotta miuššaki on Jumalan Henki.