Apostolin valta
1Eikö miula ole omua valtua? Enkö mie ole apostoli? Enkö ole nähnyn Iisussua Hristossua, miän Hospotie? Eikö še ole miun työn tuloš, jotta työ rupesija uškomah Hospotih? 2Kun muut ei piettäne milma apostolina, tiän apostoli mie ainaški olen. Työ iče oletta tovissuš šiitä, jotta mie olen Hospotin apostoli.
3Niijen ieššä, ket milma suutitah, mie puolistauvun näin: 4Eikö meilä ois valtua šyyvvä ta juuvva? 5Eikö meilä ois valtua ottua matkah omua naista, uškočikkuo, niin kuin ruatah muut apostolit, Hospotin vellet ta Kifa? 6Olemmako mie ta Varnava ainuot, kenen pitäy omilla käsillä tienata elätyš? 7Onko šemmoista saltattua, ken sluušiu omilla rahoilla? Issuttaisko ken viinasatun ta ei šöis šen marjoja? Ta eikö še, ken paimentau lampahie ta kosie, juo niijen maituo?
8En täššä pakaja yksistäh šitä, mitä ihmiset ajatellah näistä as's'oista, vet Sakona niise šanou šamua. 9Onhan Moissein Sakonašša šanottu: «Elä šivo kiini puimašša olijan härän šuuta». Häristäköš Jumala täššä huolehtiu? 10Eiköš Hiän šano tätä meitä varoin? Tietyšti! Meitä varoinhan on kirjutettu: «Kyntäjän pitäy kyntyä ta puijan puija šiinä toivošša, jotta šuau pellon tulošta oman ošan». 11No kun myö kylvimä teih henkellisen kylvön, niin oisko še liijan äijän, još leikkuasima teiltä muallista eluo? 12Kun muilla ollou valta šuaha teiltä mitänih, eikö meilä ole vielä šuurempi valta? Kuitenki myö emmä ole käyttän tätä valtua. Keššämmä mitä vain, jotta emmä šuinki ois haittana Hristossan Hyvän Viessin leviemisellä.
13Ettäkö tiijä, jotta jumalankojissa ruatajat papit šuahah šieltä oma ruoka? Ta ne, ket ruatah uhrialttarin luona, šuahah alttarilla pannuista uhriloista oman ošan? 14Šamoin Hospoti käški, jotta ken Hyvyä Viestie šanelou, šen on šuatava piänelätyš šiitä ruavošta. 15Ka mie en ole käyttän hyväkšeni tätä valtua. Enkä kirjuta tätä šitä vaššen, jotta vuatisin tämmöistä ičelläni. Mie ennein kuolisin! Täštä olen ylpie, eikä kenkänä voi kiskuo miulta šitä, mistä olen ylpie. 16Šiinä, jotta šanelen Hyvyä Viestie, miula ei ole mitänä ylpeilömistä. Miun on pakko niin ruatua. Paha miut perikkäh, kun en Hyvyä Viestie šanelle! 17Kun mie šanelisin šitä omašta tahošta, niin voisin vuatie palkkua. A kun kerran en šanele šitä omašta tahošta, niin mie vain ruan šitä työtä, mi miula annettih. 18Mipä šilloin on miun palkka? Še, jotta šanelen Hyvyä Viestie Hristossašta ilmain palkkua, enkä käytä hyväkšeni šitä valtua, min miula antau tämä työ.
19Miula on oma valta, en ole kenenkänä orja. Olen kuitenki ruvennun kaikkien orjakši, jotta voittasin Hristossalla niin äijän ihmisie kuin šuinki voin. 20Jotta šaisin Hristossan omiksi jevreilöitä, elin hiän kera ollešša kuin jevrei. Jotta šaisin Hänen omiksi Sakonan mukah eläjie, mieki olin kuin Sakonan mukah eläjä. 21Jotta šaisin Hänen omiksi Sakonatta eläjie, heijän joukošša elin niin kuin miula niise ei ois Sakonua. Vaikka en mie tietyšti ilmain Jumalan sakonua ole – onhan miula Hristossan sakona. 22Jotta šaisin heikkoja Hristossan puolella, olin hiän kera kuin iče niise oisin heikko. Kaikilla mie olen ollun kaikkena, jotta voisin pelaštua hoti muutomie. 23Tämän mie ruan Hyvän Viessin tähen, jotta ičeki šaisin šiitä tulijan plahoslovenjan.
24Työ vet tiijättä, jotta kaikki kilpailušša juoksijat juoššah, a vain yksi šuau palkinnon. Šentäh juoškua niin, jotta šaisija šen! 25Kaikki kilpailijat pietäh iččieh lujašša kurissa, juoksijat šitä vaššen, jotta voittua venčča. A še venčča ruttoh kuivau. Myö piemmä iččienä lujašša kurissa, kun tahomma voittua ikuhisen venčan. 26Šentäh mie en juokše tyhjäh, enkä nyrkkeilleššä piekšä ilmua. 27Mie pien oman runkon kurissa ta pakotan šen tottelomah, jotta toisilla Hyvyä Viestie šanellešša milma iččieni ei hylättäis.
