Iivanan enšimmäini kirjani 2

₁Armahat lapšet! Kirjutan teilä tämän, jotta työ että ruatais šemmoista, mistä tulou riähkyä. Kuitenki kun teistä ken riähkäytynöy, niin meilä on Tuaton luona Puolistaja, Iisussa Hristossa, kumpani on vijatoin. ₂Hiän on kuolomallah piäštän miät riähistä ta niin šovittan miät Jumalan kera. Eikä Hiän šovittan yksistäh meitä Jumalan kera, vain koko muailman. ₃Kun myö täytämmä Iisussan käšyt, niin šiitä tiijämmä, jotta tunnemma Hänet. ₄Ken šanou, jotta tuntou Iisussan, vain ei täytä Hänen käškyjä, še on valehtelija. Šemmosešša ihmiseššä ei ole tositietuo. ₅No ken eläy Iisussan šanan mukah, šiinä ihmiseššä Jumalan tykkyämini on tosieh tullun täyvekši. Täštä myö tiijämmä, jotta olemma Iisussašša. ₆Ken šanou, jotta pisyy Iisussašša, šen pitäy elyä šamoin kuin Iisussa eli.

₇Miun armahaiset! Käšky, kumpasen teilä kirjutan, ei ole uuši. Še on še vanha käšky, mi teilä on ollun alušta šuate. Vanha käšky on še šana, min työ oletta kuullun alušta šuate. ₈Kuitenki käšky, kumpasen teilä kirjutan, on uuši. Iisussašta ta teistä näkyy, jotta še on totta, šentäh kun pimie häipyy ta tosi valo jo loistau. ₉Ken šanou, jotta hiän eläy valošša, a vihuau omua vellie, še vielä kävelöy pimieššä. ₁₀Ken tykkyäy vellieh, še pisyy valošša. Šemmosešša ihmiseššä ei ole mitänä, mi vetäis hänet riähkäh. ₁₁Vain še, ken vihuau omua vellie, on pimieššä. Hiän kävelöy pimieššä eikä tiijä, kunne on mänöššä, šentäh kun pimie on šoventan hänen šilmät.

₁₂Mie kirjutan teilä, lapšet, šentäh kun Jumala on Iisussan Hristossan nimen tähen prostin teilä riähät. ₁₃Mie kirjutan teilä, tuatot, šentäh kun työ oletta opaštun tuntomah Hänet, ken on ollun alušta alkuan. Mie kirjutan teilä, nuoret, šentäh kun työ oletta voittan juavelin. Kirjutan teilä, lapšet, šentäh kun työ opaštuja tuntomah Tuaton.

₁₄Tuatot, mie kirjutan teilä, šentäh kun työ opaštuja tuntomah Hänet, ken on ollun alušta alkuan. Nuoret, mie kirjutan teilä, šentäh kun työ oletta voimakkahie, Jumalan šana pisyy teissä ta työ oletta voittan juavelin.

₁₅Elkyä tykäkkyä muailmua elkyäkä šitä, mi muailmašša on. Ken tykkyäy muailmua, hiän ei tykkyä Tuattuo. ₁₆Niätšen kaikki, mitä muailmašša on: runkon himot, šilmien kautti tulijat himot ta ylpie elämä, kaikki tämä on muailmašta lähtösin, ei Tuatošta. ₁₇Muailma häviey ta šen himot niise, vain še, ken eläy Jumalan tahon mukah, pisyy ilmasen ijän.

₁₈Lapšet, nyt on viimeni aika. Työ oletta kuullun, jotta on tulošša antihristossa, Hristossan vaššuštaja. Monta antihristossua on nyt tullunki, ta šiitä myö tiijämmä, jotta on viimeni aika. ₁₉Hyö on lähetty miän joukošta, no hyö ei kuiteski oltu miän joukkuo. Kun hyö ois oltu miän joukkuo, niin hyö ois pisytty miän kera. No hyö lähettih pois, ta šiitä näky, jotta ei kaikin kuuluta meih. ₂₀Työ oletta Pyhän voitelomat ta tiijättä kaiken. ₂₁En mie šentäh kirjuta teilä, jotta työ muka että tunsis tositietuo. Kirjutan šentäh, kun työ tunnetta šen ta tiijättä, jotta mikänä valeh ei ole tositiijošta lähtösin.

₂₂Kenpä šilloin on valehtelija? Valehtelija on še, ken šanou, jotta Iisussa ei ole Hristossa. Šemmoni ihmini on antihristossa, hiän kieltäytyy Tuatošta ta Pojašta. ₂₃Ken kieltäytyy Pojašta, šillä Tuattuo niise ei ole. Ken omaštau Pojan, šillä on Tuattoki. ₂₄Pisykkäh teissä še šanoma, min työ kuulija jo alušša. Kun še šanoma, min työ kuulija alušta šuate, pisynöy teissä, niin työ niise pisyttä Pojašša ta Tuatošša. ₂₅Ta še, min Hiän meilä lupasi, on ilmasenikuni elämä.

₂₆Tämän mie kirjutin teilä niistä, ket tahotah ekšyttyä tiät. ₂₇Jumala on voijellun tiät Pyhällä Henkellä, ta še voitelu pisyy teissä. Työ että tarviče kenenkänä opaššušta, šentäh kun Pyhä Henki opaštau teitä kaikešša. Hiän on tosi, Häneššä ei ole valehta. Mitä Hiän on teilä opaštan, šiinä pisykkyä.

₂₈No niin, lapšet, pisykkyä Hristossašša. Šilloin voimma olla rohkeina emmäkä jouvu häpiemäh Hänen ieššä, konša Hiän tulou. ₂₉Työ tiijättä, jotta Hristossa eli aina oikein. Šilloin tiijättä ni šen, jotta jokahini, ken eläy oikein, on Jumalan lapši.