1Kaččokkua, mitein šuurešti Tuatto meitä tykkyäy! Niin šuurešti, jotta meitä šanotah Jumalan lapšiksi, ta Hänen lapšie myö olemmaki. Muailma šentäh ei tiijä meitä, kun še ei tiijä Häntä. 2Armahaiset, jo nyt myö olemma Jumalan lapšie, ta vielä ei ole tietuo, mitä meistä tulou. Myö tiijämmä vain šen, jotta konša Iisussa tulou, myö tulemma Hänen moisiksi. Šilloin niämmä, mitä meistä tulou, šentäh kun šuamma nähä Hänet šemmosena, mimmoni Hiän on. 3Jokahini, kellä on tämmöni toivo Iisussah, puhistautuu, ta šiitä hiän on yhtä puhaš kuin Iisussa.
4Jokahini, ken luatiu riähkyä, noušou Jumalan sakonua vaštah, šentäh kun riähkä on Jumalan sakonan rikkomista. 5Työ tiijättä, jotta Iisussa, kumpasešša Ičeššäh ei ole riähkyä, tuli ottamah pois miän riähät. 6Še, ken pisyy Iisussašša, ei luaji riähkyä. Še, ken luatiu riähkyä, ei ole nähnyn Iisussua eikä tunne Häntä.
7Lapšet, elkyä antakkua kenenkänä ekšyttyä iččienä. Ken eläy Jumalan tahon mukah, še kelpuau Jumalalla, niin kuin Hristossa kelpuau. 8Ken luatiu riähkyä, on juavelista, juaveli niätšen on alušta šuate luatin riähkyä. Juuri šitä vaššen Jumalan Poika tuliki muailmah, jotta hävittyä juavelin ruavot. 9Yksikänä Jumalašta šyntynyt ei luaji riähkyä, šentäh kun Jumalan šiemen pisyy häneššä. Hiän ei voi luatie riähkyä, onhan hiän šyntyn Jumalašta. 10Ken ei elä Jumalan tahon mukah, še ei ole Jumalašta, ta šamoin šeki, ken ei tykkyä omua vellie. Täštä näkyy, ken on Jumalan lapši, ken juavelin lapši.
Tykäkkyä toini toista
11Še šanoma, min työ alušta šuate oletta kuullun, on tämmöni: miän pitäy tykätä toini toista. 12Miän ei šua olla Kainin moisie, kumpani oli juavelin lapši ta tappo oman vellen. A mintäh tappo? Šentäh, kun Kainin ruavot oltih pahoja, a hänen vellen ruavot hyvie.
13Elkyä kummekšikkua, vellet, kun muailma teitä vihannou. 14Myö tiijämmä, jotta olemma šiirtyn kuolomašta elämäh, šentäh kun tykkyämmä vellijä. Ken ei tykkyä vellieh, še pisyy kuoloman vallašša. 15Jokahini, ken vihuau vellieh, on ihmistappaja. Työ tiijättä, jotta ilmasenikuni elämä ei voi pisyö yheššäkänä ihmistappajašša. 16Iisussa anto oman henkeh miän puolešta: šiitä myö šaima tietyä, mitä tykkyämini on. Šamoin miänki pitäy omistua oma elämä vellilöillä. 17Kun kellä ollou kyllitellein eluo, ta hiän nähnöy vellen hiäššä eikä šaleine ta auttane häntä, niin Jumalan tykkyämini ei voi pisyö häneššä.
18Lapšet, elkyä tykäkkyä šanoilla ta pakinoissa vain ruatoloilla ta tosissah. 19Šiitä myö niämmä, jotta tositieto on meissä. Ta myö voimma Jumalan ieššä rauhottua oman šytämen, 20kun še meitä mistänih viärittänöy. Jumala on miän šytäntä šuurempi ta tietäy kaiken.
21Armahaiset, kun miän šytän ei meitä viärittäne, niin myö voimma rohkiešti tulla Jumalan eteh. 22Ta mitä kyšynemmä, šen myö Häneltä šuamma, šentäh kun täytämmä Hänen käšyt ta ruamma šitä, mi on Hänen mielen mukaista.
23Jumalan käšky on tämä: miän pitäy uškuo Hänen Pojan Iisussan Hristossan nimeh ta tykätä toini toista, niin kuin Hiän meilä käški. 24Ken eläy Jumalan käškyjen mukah, še pisyy Jumalašša, ta Jumala pisyy häneššä. Hiän anto meilä Pyhän Henken. Täštä myö tiijämmä, jotta Hiän pisyy meissä.
