Iivanan enšimmäini kirjani 4

₁Armahaiset, elkyä uškokkua jokahista, ken šanou, jotta pakajau Jumalan Henken juohattamana. Kaččokkua tarkkah, onko še henki tosiehki Jumalašta. Niätšen kun muailmašša on äijän niitä, ket luatiuvutah Jumalan viessintuojiksi. ₂Jumalan Henken työ tunnetta täštä: Jumalan Henki on šillä, ken šanou, jotta Iisussa Hristossa on ihmini, ihmisrunkošša täh muailmah tullut. ₃Yksikänä henki, ken ei pie Iisussua Hristossua ihmisrunkošša tullehena, ei ole Jumalašta. Še on antihristossan henki. Työ oletta kuullun, jotta še henki on tulošša, ta še on jo nyt muailmašša.

₄Lapšet, työ oletta Jumalašta, ta työ oletta voittan nuo viessintuojiksi luatiutujat. Niät kun še Henki, mi on teissä, on muailman henkie šuurempi. ₅Viessintuojiksi luatiutujat ollah muailmašta. Muailmašta ollah heijän pakinat, ta muailma kuuntelou heitä. ₆Myö olemma Jumalašta. Ken tietäy Jumalan, še kuuntelou meitä. Ken ei ole Jumalašta, še ei meitä kuuntele. Täštä myö tunnemma Toven Henken ta ekšytykšen henken.

₇Armahaiset, tykäkkä myö toini toista, šentäh kun tykkyämini on Jumalašta. Jokahini, ken tykkyäy, on šyntyn Jumalašta ta tietäy Jumalan. ₈Ken ei tykkyä, še ei tiijä Jumalua, šentäh kun tykkyämini on Jumalašta lähtösin. ₉Jumala näytti meilä oman tykkyämisen työntämällä oman ainuon Pojan muailmah, jotta myö Hänen kautti šaisima elämän. ₁₀Tykkyämini ei ole šiinä, jotta myö olemma tykännyn Jumalua, vain še on šiinä, jotta Hiän tykkäsi meitä ta työnsi oman Poikah šovintouhriksi miän riähistä.

₁₁Armahaiset! Kun kerran Jumala meitä näin tykkyäy, niin miän niise pitäy tykätä toini toista. ₁₂Jumalua ei ole kenkänä konšana nähnyn. Ka kun myö tykännemmä toini toista, niin Jumala pisyy meissä ta Hänen tykkyämini on tullun meissä täyvekši.

₁₃Jumala anto meilä oman Henkeh. Šiitä myö tiijämmä, jotta pisymmä Häneššä ta Hiän pisyy meissä. ₁₄Myö olemma nähnyn ta tovissamma, jotta Tuatto työnsi oman Poikah muailman Pelaštajakši. ₁₅Ken šanou, jotta Iisussa on Jumalan Poika, häneššä Jumala pisyy, ta hiän iče pisyy Jumalašša. ₁₆Myö tiijämmä, jotta Jumala tykkyäy meitä. Šiitä myö olemma ihan varmat.

Tykkyämini on Jumalašta lähtösin. Še, ken tykkyäy, pisyy Jumalašša, ta Jumala pisyy häneššä. ₁₇Šiitä näkyy, jotta Jumalan tykkyämini on tullun meissä täyvekši, kun myö suutupäivänä voimma varajamatta aštuo Hänen eteh. Mimmoni Iisussa on, šemmosie myöki olemma täššä muailmašša. ₁₈Tykkyämiseššä ei ole varajamista. Niätšen täyvellini tykkyämini ajau pois varajamisen. A varajamisešša ičeššäh on käršimyštä. Ken varajau, häneššä tykkyämini ei ole tullun täyvekši.

₁₉Myö tykkyämmä Jumalua, šentäh kun Hiän enšin tykkäsi meitä. ₂₀Kun ken šanonou: «Mie tykkyän Jumalua», ka iče vihannou vellie, hiän on valehtelija. Miteinpä še, ken ei tykkyä vellie, kumpaista näköy, vois tykätä Jumalua, kumpaista ei niä? ₂₁Hristossa anto meilä tämän käšyn: ken tykkyäy Jumalua, še tykäkkäh vellieki.