Enšimmäini kirjani fessalonikkalaisilla 5

₁Teilä, vellet, ei tarviče kirjuttua, konša še aika ta päivä tulou. ₂Työ vet tiijättä iče oikein hyvin, jotta Hospotin päivä tulou tietämättä kuin rosvo yöllä. ₃Ihmiset šanotah: «Nyt on rauha, ei ole mitänä hätyä». Šilloin heilä tulou tuho arvuamatta niin kuin šuantavaivat lašta vuottajalla naisella. Eikä hyö piäššä pakoh. ₄Ka työ, vellet, että elä pimieššä. Teilä tuo päivä ei tule tietämättä niin kuin rosvo taloh. ₅Työ kaikin oletta valon lapšie ta päivän lapšie. Myö emmä ole yön ta pimien lapšie. ₆Niin jotta elkä myö muakka niin kuin muut, vain valvokka ta pisykkä šelvin päin. ₇Ne, ket muatah, muatah yöllä. Ne, ket humaloijah, ollah yöllä humalašša. ₈Ka myö, kumpaset olemma päivän lapšie, pisykkä šelvin päin. Šuoriutukka ušon ta tykkyämisen šuojapaitah. Piän šuojakši ottakka pelaššukšen toivo. ₉Ei Jumala valinnun meitä, jotta kuatua oma viha miän piällä. Hiän valičči miät, jotta pelaštuisima Hospotin Iisussan Hristossan kautti. ₁₀Hristossa kuoli miän puolešta, jotta myö eläsimä yheššä Hänen kera, ollemma myö Hänen tullešša vielä henkissä tahi jo kuoloman unešša. ₁₁Šentäh rohkistakkua ta lujittakkua toini toista, niin kuin työ ruattaki.

₁₂Molimma teitä, vellet, pitäkkyä arvošša niitä, ket ruatah tiän kešeššä. Hospoti on pannun hiät johtamah ta juohattamah teitä. ₁₃Pitäkkyä heitä šuurešša arvošša ta tykäkkyä heitä heijän työn tähen. Eläkkyä šovušša keškenäh. ₁₄Vakotamma teitä, vellet, kiäntäkkyä kurittomie oikiella tiellä, rohkistakkua arkoja, auttakkua avuttomie ta olkua kaikkien kera käršivällisie. ₁₅Kaččokkua, jotta kenkänä teistä ei makšais pahašta pahalla. Yrittäkkyä aina luatie hyvyä toini toisella ta kaikilla ihmisillä.

₁₆Olkua aina ilosina. ₁₇Moliutukkua vaipumatta. ₁₈Kiittäkkyä kaikešta. Tätä Jumala tahtou teiltä, Hristossan Iisussan omilta. ₁₉Elkyä šammuttakkua Pyhän Henken tulta. ₂₀Elkyä vähekšikkyä Jumalan viessintuojien šanomie. ₂₁Tutkikkua hyvin ne kaikki ta ottakkua še, mi on hyvä. ₂₂Pisykkyä erošša kaikešta pahašta.

₂₃Iče rauhan Jumala pyhittäkkäh tiät täyvellisešti. Hiän šuojelkah tiät kaikkineh: tiän henken, mielen ta runkon, niin jotta teissä ei ois mitänä moitittavua, konša miän Hospoti Iisussa Hristossa tulou. ₂₄Häneh, kumpani teitä kuččuu, voit uškuo. Hiän ruatau šen, min on luvannun.

₂₅Vellet, moliutukkua miän puolešta. ₂₆Tervehtikkyä toini toista, šepäytykkyä kuin vellet. ₂₇Hospotin nimeššä mie vuajin, jotta luvetta tämän kirjasen kaikilla pyhillä vellilöillä.

₂₈Miän Hospotin Iisussan Hristossan armo olkah tiän kera. Amin.