Enšimmäini kirjani Timofeilla 6

₁Niijen, ket ollah orjan länkilöissä, pitäy kaikilla keinoin kunnivoittua omie isäntie, jotta Jumalan nimie ta miän opaššušta ei haukuttais. ₂Orjien ei pie vähekšie uškovaisie isäntie šen takie, kun hyö ollah uškovellijä. Tämmösie isäntie pitäy paššata vielä paremmin šen takie, kun hyö ruatah hyvyä ta ollah armahie uškovellijä. Tätä kaikkie opašša ta neuvo.

₃Ken opaštau toisin kuin mie eikä elä miän Hospotin Iisussan Hristossan tervehien šanojen mukah ta miän ušon opaššukšien mukah, ₄še šuurenteliutuu eikä malta mitänä. Hänellä on kovuan šuuri himo riijellä ta kiissellä šanoista. Šemmosešta tulou kajehušta, riitua, pahoja pakinoja, ilkeitä ajatukšie toisista ₅ta tyhjänpäiväsie kiistoja mielettömien ihmisien välillä. Nämä kiistelijät on unohettu Hyvän Viessin opaššukšet ta smietitäh, jotta ušolla voit pohattuo. Šemmosista pisy loitompana. ₆Uško tosieh onki šuuri rikkahuš, kun vain tyyvvymmä šiih, mitä meilä on. ₇Šyntyössä myö emmä tuonun mitänä täh muailmah, ta konša kuolemma, emmä voi viijä tiältä mitänä. ₈Kun meilä on ruokua ta vuattiet piällä, niin šiitä meilä riittäkkäh. ₉Ne, ket tahotah pohattuo, jouvutah muanitukših ta puututah anšah. Hyö jouvutah monenmoisien mielettömien ta vahinkuo tuojien himojen valtah. Ne vejetäh ihmisie hätäh ta tuhoh. ₁₀Rahanhimo on kaiken pahan juuri. Rahua šuahuštuas's'a monet kiännyttih pois ušošta ta šuatih ičelläh monenmoisie murehie.

₁₁Ka šie, Jumalan ihmini, pisy loitompana kaikešta tämmöseštä! Kuottele elyä oikein ta olla jumalahini, kašva ušošša, ole käršivällini ta leppie. ₁₂Šoji hyvä ušonšota ta voita omakšeš ilmasenikuni elämä. Šiih Jumala šiut kučču, konša šie hyvin šanelit ušoštaš monien tovistajien ieššä. ₁₃Jumala, kaiken elämän antaja, ta Hristossa Iisussa, kumpani Ponttei Pilatin ieššä tovisti omašta ušoštah, olkah miun tovistajina. Tovistakkah hyö, kun mie pyritän šilma näin: ₁₄rua hyväsisti kaikki, mitä šiula on annettu ruattavakši, kuni miän Hospoti Iisussa Hristossa ei tule jälelläh. Šiitä kenkänä ei voi šilma moittie.

₁₇Varota niitä, ket täššä muailmašša ollah pohattoja, jotta hyö ei šuurenteliuvuttais. Kačo, jotta hyö ei pantais omie toivoja epävarmah pohasvuoh, vain eläväh Jumalah. Hiän antau meilä hyväkši mielekši kaikkie kyllitellein. ₁₈Pyritä heitä ruatamah hyvyä, keryämäh pohasvuokši hyvie ruatoja ta šiäštämättä jakamah omie eloja muilla. ₁₉Näin hyö kerätäh ičelläh pohasvuon, mi on hyvä alušta tulijua aikua vaššen, ta niin hyö šuahah omakšeh ilmasenikuni elämä.

₂₀Timofei, pie tallešša še, mi on ušottu šiun huolih! Pisy loitompana jumalattomista ta tyhjistä pakinoista. Eläkä rupie kiistelömäh mistänä, mitä valehellen šanotah tositiijokši. ₂₁Eryähät väitetäh, jotta heilä on še tieto, ta on šentäh ekšytty pois ušošta.

Jumalan armo olkah šiun kera! Amin.