Toini kirjani korinfilaisilla 13

₁Olen nyt kolmannen kerran tulošša tiän luo, niät kun «joka as's'ašša pitäy kuunnella kahta tahi kolmie tovistajua». ₂Varotin jo toisen käynnin aikana niitä, ket oli aikasemmin riähkäyvytty. Ta nyt tuloni iellä kirjutan tiältä loittuota heilä ta kaikilla muillaki, jotta konša tuaš tulen šinne, ketänä en armaha. ₃Työhän tahotta tovissušta šiitä, jotta miušša pakajau Hristossa. Hiän ei ole tiän ieššä heikko, a näyttäy teilä oman voimah. ₄Hiän oli heikko, konša Hänet ristihnuaklittih, ka Jumalan voimašta Hiän nyt eläy. Myö niise olemma heikkoja, šentäh kun olemma Häneh yhissetyt, ka kuitenki yheššä Hänen kera elämmä Jumalan voimašta. Ta työki šuatta šen tuntie.

₅Kaččokkua iččienä, olettako ušošša. Smiettikkyä omua elämyä. Ettäkö tunne, jotta Iisussa Hristossa on teissä? Kun että tuntene, niin että ole ušošša. ₆Toivon tiän näkövän, jotta myö olemma tosi apostolija. ₇Myö molimma Jumalua, jotta työ että ruatais mitänä pahua. Emmä moli šitä, jotta näyttäsimä tosi apostoliloilta. A molimma šitä, jotta työ ruatasija hyvyä, vaikka myö emmäi näyttäis tosi apostoliloilta. ₈Myö emmä voi mitänä Hyvän Viessin tosišanomua vaštah, myö puolissamma šitä. ₉Olemma mielissänä, kun iče olemma heikkoja, a työ oletta voimakkahie. Šitä juuri molimmaki, jotta tiän elämä kohenis. ₁₀Kirjutan täštä nyt, kuni vielä olen tiälä, jotta šinne tultuo miun ei tarviččis olla ankarana ta käyttyä šitä valtua, min Hospoti on miula antan. Miunhan pitäy šillä vallalla rakentua, ei hajottua.

₁₁Lopukši, vellet, olkua iloset. Antakkua opaštua iččienä, ottakkua miun neuvot vaštah, olkua yksimielisie ta eläkkyä rauhašša. Šilloin armaššukšen ta rauhan Jumala on aina tiän kera. ₁₂Tervehtikkyä toini toista, šepäytykkyä kuin vellet. Kaikki uškovellet työnnetäh teilä tervehyisie.

₁₃Olkah Hospoti Iisussa Hristossa teilä armollini, Tuatto Jumala armaštakkah teitä ta Pyhä Henki yhistäkkäh tiät toini toiseh. Amin.