Kirjani galatalaisilla 1

₁Tämä on apostoli Puavilan kirjani Galatijan uškojakunnilla. Ei še ihmiset valittu milma täh ruatoh ta pantu apostoliksi kun Iisussa Hristossa ta Tuatto Jumala, kumpani noššatti Iisussan kuollehista. ₂Mie ta kaikki miun kera olijat vellet tervehimmä Galatijan uškojakuntie. ₃Jumalan, miän Tuaton, ta Hospotin Iisussan Hristossan armo ta rauha olkah tiän kera. ₄Hristossa anto oman henken miän riähkien vuokši, jotta vois pelaštua miät nykyseštä pahašta muailmašta. Tämä oli Jumalan, miän Tuaton, tahto. ₅Hänellä kuuluu kunnivo aina ta ilmasen ijän. Amin.

₆Mie kummekšin, kun työ näin ruttoh tahotta kiäntyö pois Jumalašta, kumpani Hristossan armon takie kučču tiät. Työ jättijä miän šaneloman Hyvän Viessin ta rupesija kuuntelomah toisenmoista hyvyä viestie. ₇Kuitenki toista Hyvyä Viestie ei ole. On vain ihmisie, kumpaset ševotetah tiän mielie ta kuotellah viäristyä Hyvyä Viestie Hristossašta. ₈Vain kun kennih – vaikka myö iče tahi vaikka anheli taivahašta – šanellou teilä toisenmoista hyvyä viestie kuin myö šanelima – hiän olkah kirottu. ₉Min olemma enneinki šanon, šen nyt uuvveštah šanon: kun kennih šanellou teilä toisenmoista hyvyä viestie, ei šitä, min työ oletta jo šuanun, niin Jumala hänet kirokkah.

₁₀Yritänkö mie täššä šuaha ihmisie omalla puolellani? Miušta on tärkiempi, jotta Jumala ois miun puolella. Reistuanko mie olla ihmisillä mieliksi? Ka kun mie tahtosin ukotie ihmisillä, niin en ois Hristossan käškyläini.

₁₁Tahon, jotta työ tietäsijä, vellet, jotta miun šaneloma Hyvä Viesti ei ole ihmisen piäštä lähtösin. ₁₂Enhän mie šitä ihmisiltä šuanun, eikä kenkänä šitä miula opaštan. Mie šain šen Iisussalta Hristossalta, konša Hiän näyttäyty miula.

₁₃Olettahan työ kuullun, mitein mie ennein elin jevreiläisen vieron mukah. Šilloin mie äijälti ajelin Jumalan uškojakuntua ta yritin kokonah hävittyä šen. ₁₄Olin jevreijen vierošša monie šamanikäsie poikkoimpi ta kovašti puolissin tuattoloilta perittyjä opaššukšie. ₁₅A Jumala valičči miut, konša olin vielä muamoni vačašša ta omašša armoššah kučču miut ruatoh. ₁₆Hiän kaččo hyväkši antua oman Poikah näyttäytyö miula, jotta mie šanelisin Häneštä Hyvyä Viestie toisenvierosilla kanšoilla. Šilloin en kyšyn neuvuo yheltäkänä ihmiseltä ₁₇enkä lähten Jerusalimih niijen luo, ket jo ennein milma oli tultu apostoliloiksi. Šen ieštä mänin Aravijah ta šieltä tulin jälelläh Damaskih.

₁₈Vašta kolmen vuuvven piäštä mänin Jerusalimih, jotta tuttavuštuo Petrih, ta olin hänen luona viisitoista päivyä. ₁₉Muista apostoliloista nävin vain Juakon, Hospotin vellen. ₂₀Jumala on miula tovistajana, jotta tämä, mitä teilä nyt kirjutan, on totta. ₂₁Šen jälkeh läksin Siirijah ta Kilikijah. ₂₂Juutijan uškojakunnissa rissityt ei vielä tiijetty milma. ₂₃Hyö vain kuultih tämmösie pakinoja: «Še mieš, kumpani ennein ajeli meitä, nyt opaštau šitä uškuo, kumpaista ennein reistasi hävittyä». ₂₄Ta hyö ylennettih Jumalua miun tähen.