Kirjani galatalaisilla 2

₁Nelläntoista vuuvven piäštä mie tuaš mänin Jerusalimih Varnavan kera ta otin vielä kerallani Tiitan. ₂Läksin šinne šentäh, kun Jumala näytti miula, jotta miun pitäy männä. Šelitin šielä uškojakunnalla, mimmoni on še Hyvä Viesti, kumpaista šanelen toisenvierosilla rahvahilla. Pakasin vain uškojakunnan johtajilla. Ruavoin niin, jotta miun ruato ei mänis tyhjäh, ei aikasempi eikä nykyni. ₃Ei ni Tiittua, miun matkalaista, pakotettu ottamah laitaleikkaušta, vaikka hiän on kreikkalaini. ₄A šitä vuajittih kuitenki eryähät uškovelliksi luatiutujat, kumpaset oli pujottauvuttu miän joukkoh. Nämä miehet tultih nuuškimah, mimmoni on še valta, kumpasen olemma Hristossalta Iisussalta šuanun. Hyö tahottih uuvveštah šuattua miät Sakonan orjiksi. ₅Vain myö kaččuot emmä ni kotvasekši antan heilä periksi, jotta Hyvän Viessin tosišanoma šäilyis teilä puhtahana.

₆Eryähät šielä näytettih johtajilta, a ketä hyö toveštah oltih, miušta on šama, šentäh kun Jumalalla kaikki ihmiset ollah šamanarvoset. No nämä johtajat ei lisätty mitänä miun pakinoih. ₇A hyö nähtih, jotta miula on annettu ruavokši Hyvän Viessin šanelomini laitaleikkuamattomilla – toisenvierosilla, niin kuin Petrillä oli annettu ruavokši šen šanelomini laitaleikatuilla – jevreilöillä. ₈Jumala, kumpani anto Petrillä voimua ruatua jevreijen apostolina, anto miula voimua ruatua toisenvierosien kešeššä.

₉Juakko, Kifa ta Iivana, kumpasie piettih uškojakunnan tukipylvähinä, nähtih, jotta Jumala omašša armoššah oli antan miula tämän ruavon. Hyö annettih miula ta Varnavalla kättä yhtehisen ruavon merkiksi. Myö šopima, jotta mie ta Varnava mänisimä iellähki ruatamah toisenvierosien kanšojen luo, a hyö jatettais jevreijen luona. ₁₀Šitä hyö vain tahottih, jotta myö muistasima hiän uškojakunnan köyhie, ta šitä mie olen starainunki ruatua.

₁₁Konša Petri tuli Antiohijah, niin mie rahvahan ieššä nousin häntä vaštah, šentäh kun hiän ruato viärin. ₁₂Hiän kun niät enšin šöi Antiohijašša yheššä toisista vieroista kiäntynehien vellien kera. A konša šinne tuli Juakon luota eryähie miehie, hiän heitti šen tavan ta eristäyty näistä vellilöistä. Hiän varasi niitä, ket vuajittih, jotta toisista vieroista kiäntynehet niise pitäy laitaleikata. ₁₃Šamua ruvettih ruatamah toisetki jevreirissityt, ta jo Varnavaki otti heistä mallie. ₁₄Kun mie nävin, jotta hyö enämpi ei eletä Hyvän Viessin tosišanoman mukah, mie šanoin Petrillä kaikkien kuullen: «Kun kerran šie, kumpani olet jevrei, voit jättyä jevreijen tavat ta elyä toisenvierosien tapojen mukah, niin mintäh pakotat toisenvierosie elämäh jevreijen tapah?»

₁₅Myö olemma šyntyn jevreilöiksi, emmä ole mitänä toisih vieroih kuulujie riähkähisie. ₁₆Myö kuitenki tiijämmä, jotta ihmini ei kelpua Jumalalla Sakonan käškyjä täyttämällä. A Hänellä kelpuau še, ken uškou Iisussah Hristossah. Šentäh myö jevreit niise rupesima uškomah Hristossah Iisussah, jotta kelpuasima Jumalalla Hristossah uškomalla, emmä ruatamalla šitä, mitä Sakona vuatiu. Eihän kenkänä kelpua Jumalalla šentäh, kun ruatau šitä, mitä Sakona käšköy.

₁₇Ka kun meitä, kumpaset staraičemma Hristossan tähen kelvata Jumalalla, piettäneh riähkähisinä, niin Hristossako miät on riähkäh juohattan? Ei šuinki! ₁₈Kun mie ruvennen uuvveštah täyttämäh Sakonan käškyjä, mistä jo kieltäyvyin, niin šillä mie myönnän, jotta Hristossah uškuos's'a olinki viäräššä. ₁₉Kuitenki Sakonan kautti mie kuolin, ta niin mie en enämpi ole šen vallan alla, šentäh voin elyä Jumalalla. Miut on Hristossan kera ristihnuaklittu. ₂₀Ta nyt enämpi en elä mie, kun Hristossa eläy miušša. Tämän elämän, mitä täššä runkoššani vielä elän, elän ušošša Jumalan Poikah, kumpani tykkäsi milma ta anto oman henkeh miun puolešta. ₂₁Mie en luo kylkeh Jumalan armuo. Niätšen kun ihmini kelpuais Jumalalla täyttämällä Sakonan käšyt, šilloinhan Hristossa ois kuollun tyhjäh.