Kirjani galatalaisilla 3

₁Työ mielettömät galatalaiset, ken tiät noitu, niin jotta kiäntyjä pois tosišanomašta? Olihan tiän šilmien eteh piiruššettu Iisussa Hristossa ristihnuaklittuna. ₂Šanokkua miula vain yksi as's'a: šaitako työ Pyhän Henken Sakonan käškyjä täyttämällä, vain šentäh kun kuulija Hyvän Viessin ta uškoja šiih? ₃Mitein voitta olla noin mielettömie! Työ alottija rissityn elämän Pyhän Henken avulla, nytkö meinuatta omin voimin lopettua šen? ₄Mitein äijän työ joutuja käršimäh ta kaikkiko muka tyhjäh? Ka ei še voinun olla tyhjäh. ₅Mintäh Jumala antau teilä Pyhän Henken ta luatiu tiän joukošša šuurie ruatoja? Šentähkö, kun työ täytättä Sakonan käšyt, vain šentäh, kun työ kuulija Hyvän Viessin ta uškoja šiih? ₆Muissattahan työ Aprahamin: «Hiän uško Jumalan lupaukšeh, ta šentäh hiän kelpasi Jumalalla».

₇Tiän pitäy malttua, jotta tovellisie Aprahamin jälkiläisie ollah ne, kellä on uško. ₈Pyhät Kirjutukšet jo ieltäpäin näytettih, jotta toisenvieroset kanšat kelvatah Jumalalla, kun ne ušotah. Kirjutukšissahan jo ieltäpäin ilmotettih Aprahamilla tämä hyvä viesti: «Šiun kautti Jumala plahosloviu kaikki kanšat». ₉Aprahami uško ta šai plahoslovenjan. Šamoin kaikki ne, ket ušotah, šuahah plahoslovenja yheššä Aprahamin kera. ₁₀A kaikki ne, ket reistatah kelvata Jumalalla Sakonua täyttämällä, ollah kirotut. Niätšen Pyhissä Kirjutukšissa šanotah: «Kirottu on jokahini, ken ei täytä kaikkie, mitä Sakonan kirja käšköy». ₁₁Tiettäväini, kenkänä ei Sakonua täyttämällä kelpua Jumalalla. Vet Pyhissä Kirjutukšissa šanotah: «Jumalalla kelpuau še, ken uškou, ta šemmoni eläy ilmasen ijän». ₁₂Ka Sakona ei jätä mitänä šijua ušolla. Šiih nähen Pyhissä Kirjutukšissa on šanottu: «Ken ruatau, mitä Sakona vuatiu, šuau šiitä elämän». ₁₃Hristossa piäšti miät šiitä kiroukšešta, min Sakona tuou. Hiän niätšen Iče tuli kirotukši miän ieštä, niin kuin on kirjutettu: «Kirottu on jokahini, kenet on riputettu puuh kuolomah». ₁₄Näin kävi, jotta toisenvieroset kanšat niise šuatais Aprahamilla luvattu plahoslovenja Hristossan Iisussan kautti, ta myöki Häneh uškuon šaisima meilä luvatun Henken.

₁₅Vellet, pakajan nyt jokapäiväsen elämän kielellä. Kun ken on luatin šopimukšen šiitä, mitein hänen perintö pitäy jakua hänen kuoltuo, ta on vahvistan šen šopimukšen, niin kenkänä ei voi kumota šitä, eikä šiih voi lisätä mitänä. ₁₆Šamua voit šanuo lupaukšista, kumpaset Jumala anto Aprahamilla ta hänen Jälkiläisellä. Pyhissä Kirjutukšissa ei šanota «jälkiläisillä», mi tarkottau monie, vain šiinä šanotah: «šiun Jälkiläisellä», mi tarkottau yhtä, ta tämä on Hristossa. ₁₇Mie tarkotan tätä: Jumala luati Hristossua koškijan šopimukšen Aprahamin kera. Sakona tuli nelläšatua kolmekymmentä vuotta myöhempäh. Šentäh še ei voi kumota voimašša olijua šopimušta eikä luatie Jumalan lupaušta tyhjäkši. ₁₈Kun perinnön šuamini rippuis Sakonan käškyjen täyttämiseštä, niin šilloin šitä perintyö ei enämpi šais lupaukšen kautti. Kuitenki Jumala anto perinnön Aprahamilla juštih šentäh, kun oli luvannun.

₁₉Mitä varoin šilloin on Sakona? Še annettih šopimukšen jälkeh näyttämäh ihmisillä, mi on riähkyä. Še oli voimašša, kuni ei tullun še Aprahamin Jälkiläini, kumpaista lupauš koški. Anhelit tuotih Sakona yhyšmiehellä, Moisseilla, kumpani anto šen ihmisillä. ₂₀No lupaukšen Jumala anto Aprahamilla kahenkešen, šiinä ei yhyšmieštä tarvittu. Jumala luati šen yksin.

₂₁Niin jotta mänöykö Sakona Jumalan lupaukšie vaštah? Ei šuinki! Kun ois annettu šemmoni sakona, mi vois antua ihmisellä elämän, šilloin ihmini tosiehki kelpuais Jumalalla sakonan käškyjä täyttämällä. ₂₂Kuitenki Pyhien Kirjutukšien mukah kaikki ihmiset ollah riähän vankija. Šentäh Jumala antau šen, min lupasi, Iisussah Hristossah uškojilla hiän ušon tähen. ₂₃A ennein ušon ajan tuluo myö olima Sakonan vankija šiih šuate, kuni ušošta ei vielä tiijetty. ₂₄Näin Sakona oli miän kaččojana šini, kuni Hristossa ei tullun, jotta Hänen tultuo Jumala hyväkšyis miät ušon tähen. ₂₅Nyt, konša ušon aika jo tuli, myö emmä enämpi ole kaččojan vallan alla.

₂₆Työ kaikin oletta Jumalan lapšie, kun ušotta Hristossah Iisussah. ₂₇Kaikin työ, ket oletta Hristossah kaššettuja, šuoriutuja Hristossah. ₂₈Ei ole enämpi eruo jevrein ta kreikkalaisen välillä, ei orjan eikä omavaltasen, ei miehen eikä naisen, šentäh kun Hristossašša Iisussašša työ kaikin oletta yhistyn yhekši. ₂₉Ta kun työ kerran oletta Hristossan omie, niin työ oletta Aprahamin jälkiläisie ta šuatta Jumalan toivottaman perinnön.