Valehopaštajat
1Israelin rahvahan joukošša on kuitenki ollun niitäki, ket luatiuvuttih Jumalan viessintuojiksi. Šamoin tiänki joukkoh tulou valehopaštajie. Peitočči hyö kuletetah uškojakuntah vuarallisie valehopaššukšie. Ta kun hyö vielä kieltäyvytäh Hospotista, kumpani ošti hiät omikseh, niin hyö ruttoh tienatah ičelläh tuho. 2Šiitä monet ruvetah hiän tapah pitämäh šiivotointa elämyä, ta hiän takie toven tie joutuu häpieh. 3Rahanhimosina hyö kuotellah hyötyö teistä pakinoilla, kuita iče kekšitäh. Ka hiät on jo ammuin suutittu ta še suutu on vielä voimašša. Ei mäne pitälti, kun hyö jo hävitäh.
4Eihän Jumala šiäštän anhelijaki, kumpaset oli riähkäyvytty, vain lykkäsi hiät riimuloissa uatun pimieh vuottamah suutuo. 5Eikä Hiän šiäštän ammuista muailmuaki, vain anto vejennoušun kattua jumalattoman ihmiskunnan. Kuitenki Jumala pelašti Noijan, kumpani šaneli ihmisillä toven. Noijan kera Hiän jätti eloh vielä šeiččemen muuta henkie. 6Jumala suuti hävitettäväkši Sodomin ta Gomorran linnat ta poltti ne porokši. Näin Hiän näytti, mitein käyt tulijien aikojen jumalattomilla. 7Kuitenki Hiän pelašti oikiemielisen Lotin, kumpasen mieltä paino jumalattomien ihmisien šiivotoin elämä. 8Päiväštä päiväh tuo oikiemielini mieš muokkautu henkeššäh, kun heijän kešeššä elyässä joutu näkömäh ta kuulomah heijän jumalattomie touhuja. 9Niin jotta Hospoti tietäy, mitein piäštyä pahašta ne, ket varatah Häntä. No jumalattomie Hiän kurittau ta varteiččou suutupäiväh šuate 10– šemminki niitä, ket männäh oman runkon ilkeijen himojen peräššä ta pahekšitah Hospotie ta Hänen valtua.
Nämä valehopaštajat ei varata ketänä. Hyö ollah koppavat, ei varata paissa pahoja henkivalloista. 11Ei ni anhelit ivuallen viäritetä henkivaltoja Hospotin ieššä, vaikka heilä onki enämmän valtua ta voimua kuin noilla valehopaštajilla. 12Nuo ihmiset paissah pahua šiitä, mistä ei tiijetä mitänä. Hyö ollah niin kuin tolkuttomat elukat, mit luonto tarkotti pyyvvettäviksi ta tapettaviksi, ta elukkojen tapah hyö hävitähki. 13Omista pahoista ruatoloista hyö šuahah pahanruatajan palkka. Hyö tykätäh piruija kešellä päivyä. Nämä häpiemättömät ta pakanat ruokitah omie himoja, konša ollah šyömäššä tiän kera. 14Heijän šilmät ollah täytenäh huoruinnan himuo eikä hyö voija lopettua riähäššä elämistä. Hyö kuihutetah anšah ihmisie, kumpasilla ei vielä ole lujua pohjua elämäššä. Heijän šytämet ollah ahnehet. Nuo Jumalan kiruomat! 15Hyö kiännyttih šuoralta tieltä, ekšyttih ta lähettih Vosoran pojan Valaamin tiellä. Valaami tahto valehukšella tienata rahua, 16ka täštä häntä moitittih. Osla, mykkä šiivatta, pakasi ihmisen iänellä ta pietti einuštajan mielettömät tuumat.
17Nuo valehopaštajat ollah kuin vejettömät hettiet, kuin vihmapilvet, kumpasie myrškytuuli hajottau. Heilä on varuššettu ilmasenikuni pilkkosen pimie. 18Hyö šuurenteliuvutah tyhjänpäiväsillä pakinoilla. Runkon himojen vallašša hyö vejetäh šiivottomah elämäh niitä, ket ollah juštih piäšömäššä eroh ekšynehistä ihmisistä. 19Hyö luvatah antua näillä oma valta, vaikka iče ollah pahojen tapojen orjie, šemmosien, mit rikotah ihmistä. Ihmini kun niät on šen orja, mi on hänet omakšeh voittan. 20Hyö piäštih eroh muailman pahuošta miän Hospotin ta Pelaštajan Iisussan Hristossan tuntomisen kautti. A šiitä kun tuaš puututtih muailman anšoih ta jouvuttih šen valtah, niin heijän tila on nykyjäh entistä pahempi. 21Parempi ois ollun, kun hyö ei ois opaššuttu tietämäh oikieta tietä, kun mitä šen tietyän kieltäyvyttih heilä annetušta pyhäštä käšyštä. 22Heilä on käynyn niin kuin šananpolvešša šanotah: «Koira myöštyy omalla okšennukšella», ta: «Pešty šika vieretteliytyy rapakošša».
