Petrin toini kirjani 3

₁Kallehet vellet! Tämä on jo toini kirjani, min mie teilä kirjutan. Molommissa kirjasissa mie olen starainun noššattua teissä puhtahie ajatukšie muissuttamalla teilä näitä as's'oja. ₂Pitäkkyä mieleššä pyhien viessintuojien ammuset šanat ta Hospotin ta Pelaštajan käšky, kumpasen šaita tiän apostoliloilta.

₃Ennein kaikkie tietäkkyä, jotta aikojen lopušša tulou irvistelijie, kumpaset eletäh omien pahojen himojen mukah. ₄Hyö šanotah: «Onko Hospoti tullun jälelläh muailmah, niin kuin lupasi? Miän tuatot on uinottu ikiuneh, ta kaikki on entiselläh, niin kuin on ollun muailman luatimisešta šuate.» ₅Näin pakasijat niin kuin unohettais, jotta jo aikojen alušša oltih olomašša taivahat, ta mua luajittih Jumalan šanalla veještä ta vejellä. ₆Vejellä ta šanalla šen aikani muailma niise hävitettih vejennoušušša. ₇Ta šen šaman šanan varašša nykysie taivahie ta nykyistä muata šäilytetäh tulella hävitettäviksi. Niitä pietäh suutupäivyä varoin, konša kaikki jumalattomat hävitetäh.

₈Kallehet vellet, elkyä unohtakkua šitä, jotta Hospotilla yksi päivä on kuin tuhat vuotta ta tuhat vuotta on kuin yksi päivä. ₉Ei Hospoti pitvittele lupaušta täyttyässä, vaikka eryähien mieleštä Hiän pitvittelöy. Hiän vain on pitälti šietän meitä, šentäh kun ei taho kenenkänä häviemistä. Hiän tahtou, jotta kaikin kiännyttäis riähistä ta tultais Hänen luo.

₁₀Hospotin päivä tulou vuottamatta kuin rosvo yöllä. Šinä päivänä taivahat kavotah jyrinän kera, ta alkuainehet hajotah tulen äkieštä. Šamoin palau mua ta kaikki, mitä ihmini on šen piällä luatin. ₁₁Kun kerran tämä kaikki näin hajuou, niin mimmoista pyhyä ta oikieta elämyä tiän pitäis elyä, ₁₂tiän, kumpaset vuotatta Jumalan päivyä ta kiirehittä šen tuluo. Tuona päivänä taivahat šytytäh tuleh ta hajotah, ta alkuainehet šuletah tulen äkieššä. ₁₃Ka myö še vuotamma uušie taivahie ta uutta muata, mit Jumala on luvannun. Niissä täyttyy Jumalan tahto kaikešša.

₁₄No niin, kallehet vellet! Kun työ tätä kaikkie vuotatta, niin staraikua olla Hospotin ieššä puhtahina ta vijattomina ta jotta teilä ois rauha. ₁₅Ta elkyä unohtakkua, jotta Hospoti on šentäh käršivällini, jotta myö pelaštuisima. Niinhän miän armaš velli Puavilaki on hänellä annetun viisahuon mukasešti teilä kirjuttan. ₁₆Näin hiän šanou kaikissa kirjasissa, missä pakajau näistä as's'oista. Niissä on kuitenki vaikiešti maltettavie kohtie, kumpasie tolkuttomat ta häilyväiset ihmiset omakši vahinkokši viärisselläh, niin kuin kaikkie muitaki Pyhie Kirjutukšie.

₁₇Kallehet vellet, nyt teitä on etukäteh varotettu täštä kaikešta. Kaččokkua šentäh, jotta jumalattomat ei ekšytettäis teitä ta työ että kirpuois omalta lujalta pohjalta. ₁₈Kašvakkua vain miän Hospotin ta Pelaštajan Iisussan Hristossan armošša ta tuntomisešša. Hänellä kunnivo nyt ta ilmasen ijän. Amin.