Juakolta leikatah piä ta Petri vankitah
1Šiih aikah čuari Iiroti otti kiini eryähie uškojakunnan miehie. 2Hiän käški leikata piän Juakolta, Iivanan velleltä. 3Kun hiän näki, jotta jevreilöitä še miellyttäy, niin käški vieläi ottua kiini Petrin. Šilloin oltih juštih Riešanleivän pruasniekan päivät. 4Petri otettih kiini, ta Iiroti šalpasi hänet tyrmäh ta pani häntä varteimah nellä nellän miehen saltattajoukkuo. Iiroti meinasi Äijänpäivän jälkeh tuuvva Petrin rahvahan eteh. 5Kuni Petrie piettih tyrmäššä, šini uškojakunta vaipumatta moliutu Jumalalla hänen puolešta.
Petri piäšöy tyrmäštä
6Yöllä šitä päivyä vaššen, konša čuari Iiroti tahto viijä Petrin suutuh, Petri makasi kahen saltatan välissä. Hänet oli pantu kakših rautoih ta vieläi oven luona oltih varteiččijat. 7Äkkie Hospotin anheli jiäviyty hänen eteh, ta pimie huoneh tuli täyteh valuo. Anheli töykkäsi Petrie kylkeh, noššatti hänet ta šano: «Nouše rutompah!» Rauvat tipahettih Petrin käsistä. 8Anheli šano hänellä: «Šivo vyö ta pane jalačit jalkah». Petri ruato niin. Šiitä anheli šano: «Pane sviitka harteillaš ta aššu miun peräššä».
9Petri läksi anhelilla jälkeh. Kuitenki hiän ei älynnyn, jotta še, mitä anheli ruato, oli totta. Hiän smietti, jotta anheli vain jiäviyty hänellä. 10Hyö mäntih enšimmäisistä varteiččijista kyličči, šiitä toisista ta tultih rautaveräjän luo, mistä piäsi linnah. Veräjät avauvuttih heilä ičeštäh. Hyö mäntih uloš ta lähettih aštumah kujua pitin. Äkkie anheli hävisi. 11Šiitä Petri hokšasi: «Nyt mie tosieh maltan, mitä tapahtu! Hospoti työnsi oman anhelin, piäšti miut Iirotin käsistä ta pelašti kaikešta šiitä, mitä jevreit tahottih miula ruatua.»
12Kun as's'a šelveni Petrillä, hiän läksi Iivanan muamon Muarien taloh, šen Iivanan, kumpaista kučutah Markiksi. Šinne oli keräytyn äijän rahvašta, ta hyö moliuvuttih. 13Petri kolisti oveh, ta Roda-nimini paššarityttö mäni kyšymäh, ken šielä on. 14Hiän tunsi Petrin iänen, vain ihaššukšissah ei avannun ovie. Hiän juoksi šanomah, jotta Petri šeisou ovilla. 15«Oletko šie tolkuššaš?» šanottih pirtissä olijat. Kun tyttö ei antan periksi, hyö šanottih: «Še on Petrin anheli». 16Onnakko Petri vain kolisti ta kolisti. Konša hyö avattih ovi ta nähtih hänet, niin ihan pöläššyttih. 17Petri viittasi kiälläh, jotta hyö hillettäis, ta šano heilä, mitein Hospoti šai hänet pois tyrmäštä. Hiän käški šanuo täštä Juakolla ta muilla uškovellilöillä. A šiitä hiän läksi šieltä ta mäni toiseh paikkah.
18Huomenekšella saltatoilla tuli kova hätä. Kunne Petri joutu? 19Iiroti käški löytyä hänet. Vain kun häntä ei löytyn, Iiroti kyšeli varteiččijie ta käški tappua hiät. Šiitä Iiroti läksi Juutijašta, mäni Kesarijah ta oli šielä.
Iirotin kuoloma
20Čuari Iiroti oli šiäntyn Tiiran ta Sidonin eläjien piällä. Yheššä hyö lähettih čuarin luo pakinoilla. Hyö šuatih muanittua omalla puolella Vlasti, čuarin korkie virkamieš, ta tahottih luatie šopu, šentäh kun čuarin mua šyötti heitä. 21Miärättynä päivänä Iiroti šuoriutu čuarin vuatteih, istuutu čuarinistumella ta piti heilä pakinan. 22Rahvaš karju šiih: «Tämä on Jumalan iäni, ei ihmisen!» 23Šamašša Hospotin anheli iski Iirotie, šentäh kun še ei antan kunnivoja Jumalalla. Ta niin mavot šyötih häntä ta hiän kuoli.
24No Jumalan šana levisi ielläh ta uškojien luku lisäyty. 25Kun Varnava ta Sauli vietih kerätyt rahat Jerusalimih, hyö myöššyttih Antiohijah. Mataššah hyö tuotih Markki, kumpasen toini nimi oli Iivana.
