Apostolien kirja 13

₁Antiohijan uškojakunnašša oli Jumalan viessintuojie ta opaštajie: Varnava, Simeoni, kumpaista šanottih Nigerakši, kirinejalaini Lutsi, Manail, kumpani oli kašvan yheššä muan nellännekšen halliččijan Iirotin kera, ta Sauli. ₂Kerran, konša hyö sluušittih Hospotilla ta pyhitettih, Pyhä Henki šano: «Erottakkua Miula tiän joukošta Varnava ta Sauli šiih ruatoh, mih Mie olen hiät kuččun». ₃Šiitä, konša hyö oli pyhitetty ta moliuvuttu, hyö pantih kiät näijen kahen piällä ta toimitettih hiät matkah.

₄Pyhän Henken työntäminä Varnava ta Sauli tultih Seleukijah, ta šieltä purjehittih Kiprih. ₅Salaminin linnah tultuo hyö šaneltih Jumalan šanua jevreijen sinagogoissa. Iivana oli heilä apulaisena.

₆Hyö kulettih koko Kiprišuaren läpi Pafoh šuate. Šielä hyö nähtih Variisussa-nimini jevrei, kumpani oli tietäjä ta luatiutu Jumalan viessintuojakši. ₇Hiän olekšenteli šuaren piäherran Serkei Puavilan luona, kumpani oli viisaš mieš. Tämä herra kučču Varnavan ta Saulin ta tahto kuulla Jumalan šanua. ₈A še tietäjä – hänen toini nimi Elima merkiččöyki šitä – vaššušti heitä ta reistasi eštyä herran kiäntymistä uškoh. ₉Ka Sauli, kumpani tunnetah niise Puavilan nimellä, täytenä Pyhyä Henkie kaččo pitkäseh tietäjäh ₁₀ta šano: «Voi, šie kaiken muanitukšen ta pahuon pešä, juavelin šikie, kaiken tosioikien vihollini! Lopeta jo Hospotin šuorie teitä viärissellä. ₁₁Nyt kačo Hospotin käsi on nouššun šilma vaštah. Šie šokenet, etkä niä päiväsen valuo, kuni aika ei tule.» Šiinä šamašša tietäjän piällä laškeutu šakie pimie, hiän alko haparoija šinne tänne ta ečči kulettajua. ₁₂Kun piäherra näki tämän, hiän ihmetteli Hospotin opaššukšen voimua ta kiänty uškoh.

₁₃Puavila ta hänen matkoveh lähettih Pafošta ta mäntih purjehissa Pamfilijan Pergeh. Šielä Iivana erosi heistä ta myöšty Jerusalimih. ₁₄Toiset jatettih matkua Pergeštä ielläh ta tultih Pisidijan Antiohijah. Šuovattana hyö mäntih sinagogah ta istuuvuttih. ₁₅Konša oli luvettu Moissein Sakonua ta Jumalan viessintuojien kirjutukšie, sinagogan vanhimmat käšettih šanuo heilä: «Vellet, kun teilä ollou mitä neuvonšanua rahvahalla, niin paiskua».

₁₆Puavila nousi, viittasi kiällä ta rupesi pakajamah: «Kuunnelkua, Israelin miehet ta työ muut, ket varajatta Jumalua! ₁₇Jumala valičči miän tuatot, ta konša hyö elettih vierahina Jegiptin muašša, Hiän luati heistä šuuren kanšan. Šen jälkeh Hiän väkövällä kiälläh vei hiät šieltä pois. ₁₈Nelisenkymmentä vuotta Hiän ruokki heitä tyhjäššä muašša. ₁₉Šiitä Hiän hävitti šeiččemen rahvašta Hananin muašša ta jako niijen muat Israelin rahvahalla perintömuakši. ₂₀Täh kaikkeh mäni vuotta nelläšatua viisikymmentä. Šen jälkeh Jumala anto heilä sut'jie, näin oli Jumalan viessintuoja Samuilin aikah šuate. ₂₁Kun hyö šiitä kyšyttih ičelläh čuarie, Jumala anto heilä Saulin, Kisin pojan, Veniaminin heimošta. Sauli oli vallašša nelläkymmentä vuotta. ₂₂Šiitä Jumala otti häneltä vallan ta nošti heilä čuariksi Tuavitan. Tuavitašta Hiän šano: ‘Mie löysin Tuavitan, Jessein pojan, Miula mielehisen miehen. Hiän täyttäy kaikešša Miun tahon.’

₂₃Tuavitan jälkiläisistä Jumala oman lupaukšen mukah nošti Israelilla Pelaštajan, Iisussan. ₂₄Iisussan tulon iellä Iivana Kaštaja kučču Israelin rahvašta jättämäh riähäššä elämini ta ottamah kaššanta. ₂₅Oman matan lopušša Iivana šano: ‘En mie ole še, kenekši työ milma toivotta. Miun jälkeh tulou Toini, kumpasen jalaččija mie en kelpua ottamah Hänen jalašta.’

₂₆Vellet, Aprahamin jälkiläiset, ta työ muut, ket varajatta Jumalua! Juuri teilä on työnnetty šana täštä Pelaštajašta. ₂₇Jerusalimin eläjät ta heijän piämiehet ei piäšty tolkun piällä, ken Iisussa on. Hyö suutittih Hänet, ta šillä keinoin täytettih Jumalan viessintuojien šanat, kumpasie joka šuovatta luvetah. ₂₈Vaikka hyö ei löyvetty Häneššä mitänä, mistä pitäis suutie kuolomah, niin kuitenki hyö vuajittih, jotta Pilatti tappais Hänet. ₂₉Konša hyö oli ruattu kaikki še, mitä on kirjutettu Häneštä Pyhissä Kirjutukšissa, niin hyö otettih Hänet rissinpuušta ta pantih kallivohautah. ₃₀Vain Jumala noššatti Hänet kuollehista. ₃₁Hiän näyttäyty šen jälkeh monena päivänä niillä, ket oli tultu yheššä Hänen kera Galileijašta Jerusalimih. Hyö ollah nyt Hänen tovistajie, hyö tovissetah Häneštä Israelin rahvahalla.

₃₂Myö toima teilä Hyvän Viessin, jotta min Jumala lupasi miän tuattoloilla, šen Hiän täytti meilä, heijän lapšilla. Hiän noššatti Iisussan kuollehista, ₃₃juštih niin kuin on kirjutettu toisešša psalmissa:

₃₄Ta kun kerran Jumala noššatti Iisussan kuollehista, Iisussan runko ei konšana muutu muakši. Šiitä Jumala šano näin:

₃₅Šentäh Hiän šanou Pyhien Kirjutukšien toisešša kohašša näin:

₃₆Konša Tuavitta omana aikanah täytti Jumalan tahtuo ta šiitä uinosi ikiuneh, hänet pantih tuattojen viereh ta hänen ruumis muuttu muakši. ₃₇Ka Hiän, kumpasen Jumala noššatti kuollehista, ei muuttun muakši. ₃₈Šentäh tietäkkyä še, vellet, jotta Hänen vuokši teilä šanotah: ‘Tiän riähät on prostittu’. ₃₉Hänen avulla jokahini, ken uškou, piäšöy kaikista niistä riähistä, kumpasista Moissein Sakona ei voinun teitä piäštyä. ₄₀Niin jotta varokkua, jotta teilä ei tapahtuis šitä, mistä Jumalan viessintuojat šanottih näin:

₄₂Konša Puavila ta Varnava mäntih uloš jevreijen sinagogašta, toisenvieroset kučuttih heitä pakajamah näistä as's'oista vielä tulijana šuovattanaki. ₄₃Konša väki läksi omilla teilläh, monet jevreit ta heijän uškoh kiäntynyöt jumalanvarasijat miehet aššuttih Puavilan ta Varnavan kera. Apostolit paistih heilä ta pyritettih heitä pisymäh aina Jumalan armošša.

₄₄Toisena šuovattana melkein koko linna keräyty kuuntelomah Jumalan šanua. ₄₅Väkijoukon nähtyö jevreit jouvuttih vihan valtah. Hyö kiissettih šitä vaštah, mitä Puavila pakasi, ta nakrettih šitä. ₄₆Ka Puavila ta Varnava šanottih heilä rohkiešti: «Teilä še piti enšimmäkši šanella Jumalan šana. Vain kun työ hylkäsijä šen, ettäkä pie iččienä ilmasenikusen elämän arvosina, niin myö kiännymmä toisenvierosien rahvahien puoleh. ₄₇Hospoti niät on antan meilä tämän käšyn:

₄₈Tämän kuultuo toisenvieroset oltih mielissäh ta kiitettih Hospotin šanua. Ta kaikki ne, kenet oli ieltäpäin valittu ilmasenikuseh elämäh, kiännyttih uškoh. ₄₉Hospotin šana levisi joka puolella šitä šeutuo. ₅₀Ka jevreit kuihutettih linnan johtomiehie ta korkiearvosie naisie, kumpaset varattih Jumalua, vaššuštamah Puavilua ta Varnavua. Heitä ruvettih ajelomah ta hiät ajettih pois niiltä šeutuloilta. ₅₁Šilloin Puavila ta Varnava puissettih pölyt jaloistah tovissukšekši šen paikan eläjie vaštah ta lähettih Ikonijah. ₅₂A opaššettavat oltih täyvet iluo ta Pyhyä Henkie.