Apostolien kirja 14

₁Ikonijašša Puavila ta Varnava mäntih jevreijen sinagogah ta paistih niin, jotta šuuri joukko jevreitä ta kreikkalaisie kiänty uškoh. ₂Ka ne jevreit, ket ei ušottu, ussutettih toisenvierosie noušomah uškovellijä vaštah. ₃Kuitenki apostolit oltih šiinä linnašša pitälti ta paistih rohkiešti Hospotista. Hospoti anto heilä voimua luatie merkkiruatoja ta kummie ta tällä keinoin tovisti, jotta apostolien šanat Hänen armošta ollah totta.

₄Linnan eläjät jakauvuttih: yhet oltih jevreijen, toiset apostolien puolella. ₅Jevreit omien piämiehien kera ta joukko toisenvierosie meinattih jo käyvä käsin apostoliloih ta kivittyä hiät. ₆Kuitenki apostolit šuatih tietyä täštä ta puattih Likaonin muah. Šielä Listran ta Derven linnoissa ta niijen ympärillä ₇hyö šaneltih Hyvyä Viestie.

₈Listrašša oli mieš, kumpani oli jaloistah voimatoin. Hiän oli rampa šyntymäštä šuate eikä konšana ollun kävellyn. ₉Mieš kuunteli Puavilan pakinua. Puavila kaččo häneh ta näki, jotta miehellä on uško, jotta hiän voit pareta. ₁₀Puavila šano lujašti: «Hospotin Iisussan Hristossan nimeššä šanon šiula: nouše ta šeiso šuorana jaloillaš!» Mieš hypähti pistyh ta alko kävellä.

₁₁Konša ihmiset nähtih, min Puavila ruato, hyö ruvettih karjumah likaonin kielellä: «Jumalat tultih ihmisen näkösinä alaš miän luo!» ₁₂Hyö šanottih Varnavua Zevsakši, a Puavilua Jermeiksi, šentäh kun heistä kahešta Puavila oli še, kumpani pakasi. ₁₃Linnan viereššä oli Zevsan pyhäkoti. Pappi kuletti pyhäkojin veräjillä härkie ta kanto kukkavenkkoja. Härät hiän tahto yheššä rahvahan kera uhrata Puavilalla ta Varnavalla.

₁₄Kun apostolit, Varnava ta Puavila, kuultih täštä, hyö revällettih omat vuattiet halki ryntähiltä ta työnnyttih rahvašjoukon keškeh. Hyö karjuttih täyteh iäneh: ₁₅«Miehet, mintäh työ näin ruatta? Myö olemma vain ihmisie, juštih tiän moisie. Myö šanelemma teilä Hyvyä Viestie, jotta työ kiäntysijä näistä tyhjistä jumalista elävän Jumalan puoleh. Hiän on luatin taivahan ta muan, meren ta kaiken, mitä niissä on. ₁₆Männehien ihmispolvien aikoina Hiän anto kaikkien kanšojen aštuo omie teitäh. ₁₇Kuitenki Hiän kaikičči tovisti Ičeštäh omilla hyvillä ruatoloilla: Hiän työnsi meilä taivahašta vihmoja ta hyvie vil'l'avuosie, Hiän šyötti meitä ta täytti miän šytämet ilolla.» ₁₈Näin paissen apostolit vaivoin šuatih pijättyä ihmiset uhruamašta heilä ta käšettih heijän männä kotih.

Puavila ta Varnava jiätih vielä Listrah ta opaššettih šielä rahvašta. ₁₉Antiohijašta ta Ikonijašta tuli šinne jevreilöitä. Kuni apostolit rohkiešti šaneltih Hyvyä Viestie, nämä jevreit šuatih muanittua rahvaš omalla puolella šanuon: «Nämä miehet ei paissa totta. Kaikki on valehta.» Šiitä hyö kivitettih Puavilua ta vejettih hänet pois linnašta, kun smietittih, jotta hiän kuoli. ₂₀No konša opaššettavat keräyvyttih Puavilan ympärillä, hiän nousi jaloillah ta mäni jälelläh linnah. Toisena päivänä hiän läksi Varnavan kera Derveh.

₂₁Derveššä Puavila ta Varnava šaneltih Hyvyä Viestie ta šuatih monie kiäntymäh opaššettaviksi. Šiitä hyö myöššyttih jälelläh Listrah, Ikonijah ta Pisidijan Antiohijah, ₂₂rohkissettih opaššettavie ta käšettih heijän pisyö ušošša. Hyö šanottih: «Monen käršimykšen läpi miän pitäy männä Jumalan Valtakuntah». ₂₃Kuhuki uškojakuntah hyö valittih vanhimmat, moliuvuttih ta pyhitettih, šiitä jätettih opaššettavat Hospotin käsih, kumpaseh ne nyt ušottih.

₂₄Šen jälkeh Puavila ta Varnava kulettih Pisidijan läpi ta tultih Pamfilijah. ₂₅Hyö šaneltih Hospotin šanua Pergeššä ta jatettih matkua Attalijah. ₂₆Šieltä hyö mäntih purjehissa Siirijan Antiohijah, missä hiät oli annettu Jumalan armon varah ruatamah šitä työtä, kumpani hyö nyt šuatih loppuh. ₂₇Perillä tultuo hyö kučuttih uškojakunta ta šanottih, mitä Jumala oli ruatan heijän kautti ta mitein Hiän oli avannun ei-jevreilöillä oven uškoh. ₂₈Šielä hyö oltih pitän rupieman opaššettavien kera.