Apostolien kirja 18

₁Šen jälkeh Puavila läksi Afiinašta ta mäni Korinfih. ₂Šielä hiän näkeyty Akila-nimisen jevrein kera, kumpani oli kotosin Pontašta, ta hänen naisen Priskillan kera. Hyö oli tultu vašta Italijašta, šentäh kun keisari Klauti oli käšken kaikkien jevreijen männä pois Riimašta. Puavila läksi heijän luo ₃ta jäi ruatamah hiän kera, šentäh kun heilä oli šama työ. Hyö oltih šatrojen ompelijat. ₄Joka šuovatta Puavila pakasi sinagogašša ta reistasi kiäntyä uškoh jevreitä ta kreikkalaisie.

₅Konša Sila ta Timofei tultih Makedonijašta, Puavila oli jo henken pakottamana tovistamašša jevreilöillä, jotta Iisussa on Hristossa. ₆Kun jevreit kuitenki ruvettih kiistämäh ta nakramah, niin Puavila puissalti pölyt omista vuatteista heijän ieššä ta šano heilä: «Kun työ kuolletta riähkähisinä, še on tiän oma vika! Mie en ole viäräpiä. Nyt lähen toisenvierosien rahvahien luo.» ₇Puavila läksi pois sinagogašta ta mäni Justan luo, kumpani oli jumalanvarasija mieš. Hänen talo oli aivan sinagogan viereššä. ₈Kuitenki sinagogan piälikkö Krisp ta koko hänen pätinäkunta rupesi uškomah Hospotih. Šamoin monet korinfilaiset, ket kuunneltih Puavilua, niise tultih uškoh ta hiät kaššettih.

₉Eryähänä yönä Hospoti näyttäyty Puavilalla ta šano: «Elä varaja, vain pakaja ielläh, elä piety. ₁₀Mie olen šiun kera. Kenkänä ei nošša kättä šilma vaštah eikä rua šiula pahua. Miula on äijän rahvašta täššä linnašša.» ₁₁Niin Puavila oli korinfilaisien luona vuuvven ta kuuši kuukautta ta opašti heilä Jumalan šanua.

₁₂Konša Gallion oli Ahaijan muakunnan isäntänä, jevreit nouštih yksissä tuumin Puavilua vaštah. Hyö vietih hänet suutuh ₁₃ta šanottih: «Tämä mieš noštau rahvašta sluušimah Jumalalla Sakonan vaštaseh tapah». ₁₄Puavila ei vielä kerinnyn vaššata, kun Gallion šano: «Jevreit! Kun täššä ois ruattu pahua ta meinattu ilkevyttä, niin miun pitäis käršivällisešti kuunnella teitä. ₁₅A kun työ kiissättä šanoista, nimistä ta tiän Sakonašta, niin šelvitelkyä niitä iče. Niissä mie en rupie tiän suutijakši.» ₁₆Ta Gallion ajo hiät pois suutupaikašta. ₁₇Šiitä rahvašjoukko otti kiini sinagogan piälikön Sosfenin ta rupesi lyömäh häntä suutupaikan ieššä, vain Gallion yhtänä ei välittän šiitä.

₁₈Puavila jäi Korinfih vielä kotvasekši aikua. Šiitä hiän hyväštijätti uškovellet ta läksi purjehtimah Siirijah yheššä Priskillan ta Akilan kera. Tätä ennein hiän leikkautti tukat Kenherijašša, šentäh kun oli antan Jumalalla pyhän lupaukšen. ₁₉Konša hyö piäštih Efessah, Puavila erosi matkalaisista ta mäni sinagogah pakajamah jevreijen kera. ₂₀Jevreit pyritettih Puavilua, jotta hiän jäis šinne pitemmälti, vain hiän ei jiänyn. ₂₁Hiän prostiutu heijän kera ta šano: «Miun pitäy viettyä tulija pruasniekka Jerusalimissa. Onnakko mie vielä myöššyn tiän luo, kun Jumala antanou.» Šiitä hiän läksi meričči Efessašta. ₂₂Hiän nousi maih Kesarijašša ta matkasi Jerusalimih. Šielä hiän kävi tervehtimäššä uškojakuntua ta šiitä läksi Antiohijah. ₂₃Kotvan aikua Antiohijašša oltuo hiän läksi matkah ta mäni Galatijan ta Frigijan šeutujen läpi ta rohkisti kaikkie opaššettavie.

₂₄Efessah tuli Apollos-nimini jevrei, kumpani oli šyntyn Aleksandrijašša. Hiän oli hyvä pakasija ta tiesi Pyhät Kirjutukšet hyvin tarkkah. ₂₅Hänellä oli opaššettu Hospotin Tie. Hiän pakasi šuurella innolla ta tarkkah opašti Iisussašta, vaikka iče tiesi vain Iivanan kaššannan. ₂₆Apollos rupesi rohkiešti pakajamah sinagogašša. Akila ta Priskilla oltih kuuntelomašša. Hyö otettih hänet luokšeh ta šelitettih hänellä tarkemmin Hospotin Tie. ₂₇Konša Apollos tahto lähtie Ahaijah, niin Efessan uškovellet kannatettih tätä ta työnnettih šikäläisillä opaššettavilla kirjani, jotta hyö otettais hänet vaštah. Ahaijah tultuo hiän Jumalan armošta äijälti autto uškoh kiäntynehie. ₂₈Kaikkien kuullen hiän voimakkahašti kumosi jevreijen pakinat ta Pyhien Kirjutukšien avulla tovisti, jotta Iisussa on Hristossa.