Apostolien kirja 19

₁Kuni Apollos oli Korinfissa, Puavila kulki vuarašeutujen halki ta tuli Efessah. Šielä hiän näki eryähie opaššettavie ₂ta kyšy heiltä: «Šaitako työ Pyhän Henken, konša kiäntyjä uškoh?» Hyö vaššattih: «Emmä ole ni kuullun mistänä Pyhäštä Henkeštä». ₃Puavila kyšy: «Milläpä kaššannalla tiät ka niin on kaššettu?» Hyö vaššattih: «Iivanan kaššannalla». ₄Šilloin Puavila šano: «Iivana kašto ihmisie, jotta hyö jätettäis riähäššä elämini, ta kučču heitä uškomah Toiseh, kumpani tulou hänen jälkeh, Hristossah Iisussah». ₅Tämän kuultuo hyö otettih kaššanta Hospotin Iisussan nimeh. ₆Ta kun Puavila pani kiät hiän piällä, Pyhä Henki laškeutu heih ta hyö ruvettih pakajamah kielillä ta šanomah Jumalan antamie viestijä. ₇Heitä oli šiinä kakšitoista mieštä.

₈Puavila kävi sinagogah kolme kuukautta, pakasi rohkiešti rahvahan kera ta tovisti ušottavašti Jumalan Valtakunnašta. ₉Kun eryähät kuitenki kovennettih omat šytämet eikä ušottu, vain haukuttih Hospotin Tietä rahvahan ieššä, niin Puavila jätti hiät ta vei opaššettavat männeššäh. Šen jälkeh hiän joka päivä pakasi rahvahan kera Tirannan koulušša. ₁₀Tätä jatku kakši vuotta. Näin kaikki Aasijan muakunnan eläjät, jevreit ta kreikkalaiset, šuatih kuulla Hospotista Iisussašta.

₁₁Jumala luati Puavilan käsien kautti šemmosie šuurie ruatoja, mimmosie ennein ei oltu nähty. ₁₂Kun hikipaikkoja ta muita Puavilan pitämie vuatteita pantih läsijien piällä, niin heijän tauvit lähettih ta piessat puattih heistä.

₁₃Eryähät kulkijat jevreit, kumpaset ajettih ihmisistä piessoja, ruvettih omissa manaukšissa niise käyttämäh Hospotin Iisussan nimie. Piessoja pois ajuas's'a hyö šanottih: «Myö manuamma teitä šen Iisussan nimellä, kumpasešta Puavila pakajau». ₁₄Näin ruattih niise jevreijen ylipapin Skevan šeiččemen poikua. ₁₅Vain piessa šano heilä: «Iisussan mie tiijän ta Puavilaki on miula tuttu, ka ketäpä työ oletta?» ₁₆Ta mieš, kumpasešša piessa oli, hyppäsi Skevan poikien piällä, voitti hiät kaikki ta šikäli piekši, jotta hyö alaččomina ta verissä päin juoštih pakoh hänen talošta.

₁₇Täštä šuatih tietyä kaikki Efessašša eläjät, niin kreikkalaiset kuin jevreit. Kaikin pöläššyttih ta Hospotin Iisussan nimie ylennettih šuurešti. ₁₈Monet uškoh kiäntynyöt tultih ta peittämättä šaneltih omat riähät. ₁₉Ta monet, ket tietovuitih, kerättih omat kirjat ta poltettih ne kaikkien nähen. Kirjojen hinta lašettih yhteh, še oli viisikymmentätuhatta hopierahua. ₂₀Näin Hospotin šana näytti oman voiman ta levisi aina vain loitommakši.

₂₁Näijen tapahtumien jälkeh Puavila Pyhän Henken juohattamana piätti männä Makedonijan ta Ahaijan kautti Jerusalimih. Hiän šano: «Käyn šielä, a šiitä miun pitäy nähä Riima». ₂₂Hiän toimitti Makedonijah kakši omua apulaista, Timofein ta Erastin, vain iče jäi vielä kotvasekši Aasijan muakuntah.

₂₃Noih aikoih šattu Efessašša melkoni kahakka Hospotin Tien tähen. ₂₄Linnašša eli eryäš Dimitri-nimini hopiemuasteri, kumpani luajitti hopiešta pikkaraisie Artemidan pyhäkköjä ta näin hankki käsityöläisillä melkosie tuloja. ₂₅Hiän keräsi omat ta muut šaman työn ruatajat ta šano: «Miehet, työ tiijättä, jotta myö tienuamma hyvin tällä työllä. ₂₆No nyt niättä ta kuuletta, mitein tuo Puavila omilla pakinoilla muanitti ta kiänti puolellah šuuren joukon ihmisie, ei yksistäh tiälä Efessašša, vain melkein koko Aasijan muakunnašša. Hiän šanou, jotta ihmiskäsien luajokšet ei olla mitänä jumalie. ₂₇Täštä voit koituo še, jotta miän ruato joutuu pahah mainivoh, ta vieläi šuuren Artemida-jumalattaren pyhäkkyö ei enämpi pietä arvošša. Šilloin Artemida kavottau oman mainivon, hiän, kumpasella kumartelou koko Aasija ta koko muailma.»

₂₈Näistä šanoista käsityöläiset äijälti šiännyttih ta alettih karjuo: «Šuuri on Efessan Artemida!» ₂₉Koko linna joutu kuohukših. Kaikin lähettih juokšomah teatterih ta temmattih matkah Puavilan matkalaiset, makedonijalaiset Gaija ta Aristarh. ₃₀Puavila halusi männä rahvašjoukon eteh, vain opaššettavat ei lašettu häntä. ₃₁Šamoin eryähät Aasijan muakunnan korkiet valtamiehet, Puavilan tovarissat, työnnettih hänellä viesti ta varotettih, jotta hiän ei mänis teatterih.

₃₂Teatterissa oli kaikki šekasin: yhet karjuttih yhtä, toiset toista. Šuurin oša keräytynehistä ei tiijetty, mitä vaššen tultih. ₃₃Šiitä rahvašjoukko huomasi Aleksanterin, kumpaista jevreit työnnettih eteh. Aleksanteri nošti kiän, šentäh kun hiän tahto puolistautuo. ₃₄Kun ihmiset huomattih, jotta hiän on jevrei, niin hyö karjuttih kaikin yhteh iäneh: «Šuuri on Efessan Artemida!» Šitä karjehta kešti melkein kakši tuntie. ₃₅Viimein linnan eryäš virkamieš šai rahvahan rauhottumah. Hiän šano: «Efessan miehet! Kenpäš ei tietäis, jotta Efessan linna on pantu kaččomah šuuren Artemida-jumalattaren pyhäkotie ta hänen taivahašta kirvonnutta pačašta? ₃₆Tätä kenkänä ei voi kiistyä. Šentäh tiän pitäy pisyö rauhašša eikä ruatua mitänä hätäpäissä. ₃₇Nämä miehet, kumpaset työ kulettija tänne, ei ryöššetty Artemidan pyhäkotie eikä haukuttu tiän jumalatarta. ₃₈Kun Dimitrillä ta hänen kera ruatajilla käsityöläisillä ollou valituš ketänih vaštah, niin šitä vaššen on suutu ta valtamiehet. Anna hyö šielä sualiuvutah toini toisen piällä. ₃₉A kun teilä ollou muita as's'oja, niin niistä piättäy sakonanmukani rahvahankerähmö. ₄₀No tämänpäiväsen takie meitä voijah viärittyä, jotta nousima vallanpitäjie vaštah. Emmäkä myö voi millänä šelittyä tätä kahakkua.» Tämän šanottuo hiän šai rahvašjoukon hajuomah.