Kirjani jevreilöillä 9

₁Niin jotta enšimmäisellä Šopimukšella, min Jumala luati Israelin rahvahan kera, oltih šiännöt sluušpah nähen ta oli pyhäkoti tiälä muan piällä. ₂Pyhäkoti oli kankahašta luajittu pirtti, kumpasen etuošašša oli lamppu, stola ta uhrileivät. Tätä ošua šanottih «pyhäkši». ₃Toisen saviessan takuana oli še pyhäkojin oša, kumpaista nimitetäh «kaikistapyhimmäkši». ₄Šielä oli kultani kuajinta-alttari, kumpasella poltettih luatanua, ta oli Šopimukšen lipaš, kumpani oli joka puolelta kullalla peitetty. Lippahašša oli kultani aštie mannan kera ta Aaronin šauva, mi oli puhennun lehteh. Šamoin šielä oli Šopimukšen kivipliitat, kumpasih oli kirjutettu Jumalan kymmenen käškyö. ₅Lippahan piällä oltih heruvimit, jumalallisen valon anhelit, kumpaset šiivilläh varjottih riähkien prostimispaikkua. Kaikkie tätä ei nyt tarviče šelittyä tarkemmin.

₆Näin oli kaikki ruštattu. Pyhäkojin etuošah käyväh papit joka päivä sluušpua pitämäh. ₇No a toiseh ošah mänöy vain ylipappi, ta vain kerran vuuvvešša. Šilloin hänellä pitäy olla keralla vertä; hiän tuou šitä šovittuakšeh omat riähät ta ne rahvahan riähät, kumpasie hyö oli luajittu tietämättä. ₈Näin Pyhä Henki näyttäy, jotta taivahalliseh pyhäkotih ovie ei avata šini, kuni muallini pyhäkoti pisyy paikallah. ₉Muallini pyhäkoti on kuva nykyseštä ajašta. Šinne kyllä tuuvvah lahjoja ta uhrija, vain yhenkänä sluušpašša olijan omuahenkie ne ei puhisseta, ne ei šuaha häntä Jumalan mielen mukasekši. ₁₀Nämä käšyt niin kuin ruuvvat ta juomat ta erimoiset pešutki, košetah vain ihmisen runkuo ta pisytäh vain šini, kuni ei tule aika muuttua niitä.

₁₁Hristossa, kaiken tulijan hyvän Ylipappi, on jo tullun. Hiän aštu šuuremman ta paremman pyhäkojin kautti. Šitä pyhäkotie ei ole luajittu ihmiskäsin ta še ei kuulu täh muailmah. ₁₂Hiän ei tuonun uhrina pukkien eikä häkkien vertä, vain Hiän anto uhriksi oman Veren. Näin Hiän kerralla ruato oman ruavon loppuh šuate, mäni kaikistapyhimpäh ta šai meilä ilmasenikusen pelaššukšen. ₁₃Häkkien ta pukkien veri puhistau ihmisen sluušpan mänölöih kelvollisekši ta šamoten pakanojen piällä vihmutettu lähtömän tuhkavesi. ₁₄Mitein äijyä paremmin šilloin puhistau Hristossan Veri! Pyhän Henken voimalla Hristossa anto Iččeh vijattomana uhrina Jumalalla. Hänen Veri puhistau miän omanhenken kuolomah viejistä ruatoloista, ta niin myö voimma sluušie elävällä ta tovellisella Jumalalla.

₁₅Šitä varoin Hristossa tuli Uuvven Šopimukšen tuojakši, jotta ne, kenet Jumala kučču, šuatais heilä luvattu ilmasenikuni perintö. Näin käypi šentäh, kun Hristossa kuoli, ta Hänen kuoloma piäštäy ihmiset pahoista ruatoloista, kuita hyö ruattih enšimmäisen Šopimukšen aikana. ₁₆Perintyö ei voi jakua šini, kuni šen jättäjä ei ole kuollun. ₁₇Perintöhän voijah jakua vašta šilloin, konša šen antaja kuolou. Konša hiän eläy, šitä ei voi jakua. ₁₈Šentäh enšimmäini Šopimuš niise ei aštun voimah ilmain vertä. ₁₉Šitä Šopimušta luatiessa Moissei luki enšin rahvahalla Sakonan käšyt. Šiitä hiän otti häkkien ta pukkien vertä, ševotti veren veteh, ta ruškiella villalla ta iisopinvaršilla vihmutti Sakonan kirjan ta koko kanšan. ₂₀Šamalla hiän šano: «Tämä veri lujittau šen Šopimukšen, min mukah Jumala on käšken tiän elyä». ₂₁Šamalla keinoin hiän vihmutti vertä pyhäkojin ta kaikkien sluušpašša piettävien vehkehien piällä. ₂₂Sakonan mukah melkein kaikki puhissetah verellä, eikä riähkie voi prostie, kun ei valutettane uhrivertä.

₂₃Niin jotta näin piti puhistua kaikki, mi on luajittu taivahaisen mallin mukah. No kaikki še, mi on iče taivahašša, pitäy puhistua paremmilla uhriloilla. ₂₄Hristossa ei männyn ihmiskäsin luajittuh pyhäkotih, mi on vain tovellisen pyhäkojin kuva, kun mäni iče taivahah. Šielä Hiän on nyt Jumalan ieššä miän Puolistajana. ₂₅Eikä Hänen tarkotukšena ole antua Iččieh uhriksi moničči, niin kuin tavallini ylipappi kerran vuuvvešša viey kaikistapyhimpäh uhrivertä, mi ei ole hänen omua. ₂₆Muiteinhan Hristossan ois pitän käršie kuoloma moneh kertah muailman luatimisešta alkuan. Hiän kuitenki tuli täh muailmah vain kerran, nyt aikojen lopušša, jotta hävittyä riähkä uhruamalla Iččeh. ₂₇Jokahisen ihmisen ošana on kerran kuolla ta šiitä tulou suutu. ₂₈Šamoin Hristossa on kerran uhrattu, jotta Hiän ottais pois kaikkien riähät. Ta Hiän tulou vielä kerran, ka ei enämpi riähän tähen, vain pelaštuakšeh ne, ket Häntä vuotetah.