Iivanan jevanheli 12

₁Kuuši päivyä ennein Äijyäpäivyä Iisussa tuli Vifanijah, missä eli Luasari, kumpasen Hiän oli noššattan kuollehista. ₂Iisussalla tarittih šielä iltani. Marppa paššasi Häntä, ta Luasari oli yksi niistä, ket šyötih Iisussan kera.

₃Muarie otti täyven pullon puhašta, hyvin kallista nardavoijetta, voiteli šillä Iisussan jalat ta pyyhki ne kuivakši omilla tukillah. Koko pirtin täytti voitien haju.

₄Šielä oli Simonin poika Juuta Iskariot. Juuta oli yksi Iisussan opaššettavista, kumpasešta jälešti tuli Hänen pettäjä. Juuta šano: ₅«Mintäh tuota voijetta ei myöty kolmeštašuašta dinarista? Rahat ois voitu antua köyhillä.» ₆Ei hiän šentäh šanon näin, jotta ois pitän huolta köyhistä, a šentäh, kun oli rosvo. Yhtehini kukkaro oli hänen hallušša, ta hiän otti ičelläh šinne pantuja rahoja. ₇Iisussa šano Juutalla: «Jätä naini rauhah. Hiän ruatau tämän Miun hautuamista vaššen. ₈Köyhät ollah aina tiän kera, vain Mie en aina ole.»

₉Vifanijah tuli šuuri joukko jevreilöitä, kumpaset oli kuultu, jotta Iisussa on šielä. Hyö ei tultu yksistäh Iisussan tähen, vain vieläi šen tähen, jotta nähtäis Luasarie, kumpasen Iisussa oli noššattan kuollehista. ₁₀Šiitä ylipapit tahottih tappua Luasari niise, ₁₁šentäh kun hänen takie monet jevreit mäntih Iisussan puolella ta ušottih Häneh.

₁₂Toisena päivänä levisi tieto, jotta Iisussa on tulošša Jerusalimih. Ihmiset, kumpasie oli tullun pruasniekkah šuurin joukkoloin, ₁₃otettih pal'manokšie ta mäntih Hänellä vaštah. Hyö karjuttih:

₁₄Iisussalla tuotih osla, ta Hiän istuutu šen šelkäh. Täštä šanotah Pyhissä Kirjutukšissa näin:

₁₆Opaššettavat ei šiih aikah vielä maltettu tätä. Vašta šiitä konša Iisussa oli männyn taivahah, hyö muissettih, jotta Häneštä oli näin kirjutettu ta näin Hänellä oli käynynki.

₁₇Ne, ket oli oltu Iisussan kera aikasempah, kerrottih, mitein Hiän kučču Luasarin kalmašta ta noššatti hänet kuollehista. ₁₈Konša ihmiset kuultih mimmosen merkkiruavon Iisussa oli luatin, hyö lähettih joukolla Hänellä vaštah. ₁₉Farisseit paistih keškenäh: «Näkijäkö työ? Myö emmä voi luatie mitänä. Koko muailma juokšou Hänellä peräššä.»

₂₀Niijen joukošša, ket tultih pruasniekalla molimah Jumalua, oli muutomie kreikkalaisie. ₂₁Hyö tultih Hilipän luo, kumpani oli Galileijan Vifsaidašta, ta šanottih hänellä: «Myö tahtosima nähä Iisussan». ₂₂Hilippä mäni ta šano täštä Ontreilla, šiitä hyö molommat mäntih Iisussan pakinoilla.

₂₃Iisussa šano heilä:

«On tullun aika, konša Ihmisen Pojan jumalallini valo tulou näkyvih. ₂₄Toven totta šanon teilä: kun vehnänjyvä ei tipahtane muah ta ei kuolle, še jiäy vain yhekši jyväkši. No kun še kuollou, še antau šuuren tulon. ₂₅Ken tykkyäy omua elämyä, še mänettäy šen, vain ken vihuau omua elämyä täššä muailmašša, še šiäštäy šen ilmasenikuista elämyä vaššen. ₂₆Kun ken tahtonou olla Miun käškyläini, tulkah Miula peräššä. Missä Mie olen, šielä on ni Miun käškyläini. Miun Tuatto kunnivoittau šitä, ken täyttäy Miun käšyt.

₂₇Nyt Miun henki on šuurešša tušašša. Mitä voisin šanuo? Tuatto, piäššä Miut täštä muokkien ajašta! Ei! Juuri tätä aikua vaššen Mie olen tullun. ₂₈Tuatto, näytä oman nimeš jumalallini valo!» Šilloin kuulu taivahašta iäni: «Mie olen šen näyttän ta näytän iellähki».

₂₉Šiinä olija rahvašjoukko kuuli iänen ta šano šitä ukkosen jyrykši. Ka muutomat šanottih: «Anheli pakasi Hänellä». ₃₀Šilloin Iisussa šano: «Ei tämä iäni tullun Miun vuokši vain rahvahan vuokši. ₃₁Nyt tämä muailma on suutun ieššä, nyt tämän muailman isäntä ajetah pois vallašta. ₃₂Ta konša Miut noššetah rissillä, Mie vejän kaikki luokšeni.» ₃₃Näillä šanoilla Iisussa tahto šanuo, millä šurmalla Hiän kuolou.

₃₄Ihmiset šanottih Iisussalla: «Sakonašša šanotah, jotta Hristossa eläy ilmasenikusešti. Mitein Šie voit šanuo, jotta Ihmisen Poika noššetah rissillä? Ken on tämä Ihmisen Poika?» ₃₅Iisussa šano heilä: «Vielä vähäsen aikua valo on tiän kera. Matakkua šini, kuni teilä on valo, jotta pimie ei peittäis teitä. Pimieššä kulkija ei tiijä, kunne hiän mänöy. ₃₆Kuni teilä on valo, uškokkua valoh, jotta teistä tulis valon lapšie.» Tämän šanottuo Iisussa läksi ta kato heijän näkyvistä.

₃₇Vaikka Iisussa luati monie merkkiruatoja rahvahan šilmissä, kuitenki hyö ei ušottu Häneh. ₃₈Näin kävi toteh Jumalan viessintuojan Isaijan šana:

₃₉Hyö ei voitu uškuo. Šiitä Isaija šanou toisešša kohašša:

₄₁Näin Isaija šano, šentäh kun näki Hristossan jumalallisen valon ta pakasi Häneštä.

₄₂Kuitenki monet valtamiehet niise ušottih Iisussah. Ka hyö varattih farisseita, ta šentäh ei paistu omašta ušošta, jotta heitä ei erotettais sinagogašta. ₄₃Heilä niätšen oli tärkietä še, mitä ihmiset heistä ajateltih, eikä še, mitä Jumala ajatteli.

₄₄Iisussa karju lujalla iänellä: «Ken uškou Miuh, še ei ušo Miuh, vain Miun Työntäjäh. ₄₅Ken näköy Miut, še näköy Miun Työntäjän. ₄₆Mie tulin valokši muailmah, jotta yksikänä, ken uškou Miuh, ei jäis pimieh. ₄₇Šitä, ken kuulou Miun šanat, no ei ušo niih, Mie en suuti. En Mie ole tullun muailmua suutimah, vain tulin šitä pelaštamah. ₄₈Ken kieltäytyy Miušta ta ei ota Miun šanoja vaštah, hänellä jo on suutija: ne šanat, mit Mie šanoin, suutitah häntä viimesenä päivänä. ₄₉En Mie ole paissun omašta piäštäni. Tuatto, kumpani Miut työnsi, on käšken, mistä Miun pitäy paissa ta mitä šanella. ₅₀Ta Mie tiijän, jotta Hänen käšky antau ilmasenikusen elämän. Konša Mie pakajan, pakajan šitä, mitä Tuatto käški Miun paissa.»