Iivanan jevanheli 19

₁Šiitä Pilatti käški ruoškie Iisussua. ₂Saltatat viännettih piikkiokšista korona, pantih še Hänellä piäh ta šuoritettih Hänet purppuranruškieh sviitkah. ₃Hyö šanottih: «Terveh Šiula, jevreijen Čuari!» ta lyötih Häntä näkyö vaššen.

₄Pilatti mäni tuaš uloš ta šano jevreilöillä: «Mie tuon Hänet teilä, jotta tietäsijä: mie en niä Häneššä mitänä viäryttä». ₅Niin Iisussa tuli uloš piikkikorona piäššä ta purppuranruškie sviitka piällä. Pilatti šano jevreilöillä: «Täššä tämä Ihmini on». ₆Konša ylipapit ta heijän miehet nähtih Iisussa, hyö karjeuvuttih: «Nuakliče Hänet ristih! Nuakliče Hänet ristih!» Pilatti šano heilä: «Ottakkua työ Hänet ta iče nuaklikkua ristih. Mie en ole löytän Häneššä mitänä viäryttä.» ₇Jevreit vaššattih: «Meilä on miän Sakona, ta Sakonan mukah Hänen on kuoltava, šentäh kun Hiän luatiutuu Jumalan Pojakši».

₈Tämän kuultuo Pilatti pöläšty vielä enämmän. ₉Hiän mäni jälelläh horomien šiämeh ta kyšy Iisussalta: «Mistä päin Šie olet?» Ka Iisussa ei vaššannun hänellä. ₁₀Pilatti šano Hänellä: «Etkö Šie vaštua miula? Etkö tiijä, jotta miula on valta nuaklita Šiut ristih ta valta piäštyä Šiut?» ₁₁Iisussa vaštasi: «Šiula ei ois mitänä valtua Miuh, kun Jumala ei ois antan šitä šiula. Šentäh Miun pettäjän riähkä on šuurempi kuin šiun.»

₁₂Tämän jälkeh Pilatti reistasi piäštyä Iisussan. No jevreit karjuttih: «Kun piäštänet Hänet, niin et ole keisarin yštävä! Ken luatiutuu čuariksi, še noušou keisarie vaštah.»

₁₃Nämä šanat kuultuo Pilatti toi Iisussan uloš ta iče ašettu sut'janistumella. Šitä paikkua šanottih Kivipihakši, jevrein kielellä še on Gavvafa. ₁₄Oli Äijänpäivän uatto, puolenpäivän aika. Pilatti šano jevreilöillä: «Šiinä on tiän Čuari». ₁₅Jevreit karjuttih: «Vie pois! Vie pois ta nuakliče Hänet ristih!» Pilatti kyšy: «Pitäiskö miun nuaklita tiän Čuari ristih?» Ylipapit vaššattih: «Ei meilä ole muuta čuarie kun vain keisari». ₁₆Šiitä Pilatti anto heilä Iisussan ristih nuaklittavakši.

Jevreit lähettih viemäh Iisussua. ₁₇Hiän kanto Iče omua ristie ta tuli linnan ulkopuolella paikkah, mitä kučutah Piäkopanpaikakši, jevrein kielellä Golgofakši. ₁₈Šielä saltatat nuaklittih Iisussa ristih ta Hänen kera kakši muuta, yksi yhellä ta toini toisella puolella, a Iisussa heijän välissä. ₁₉Pilatti kirjutti lautah ta käški takuo lauvan ristih. Lauvašša oli nämä šanat: «Iisussa Nasarettilaini, jevreijen Čuari». ₂₀Monet jevreit luvettih kirjutuš, kun še paikka, missä Iisussa nuaklittih ristih, oli lähellä linnua. Šanat oli kirjutettu jevrein, latinan ta kreikan kielillä. ₂₁Jevreijen ylipapit šanottih Pilatilla: «Elä kirjuta: ‘Jevreijen Čuari’, kun kirjuta: ‘Hiän šano: Mie olen jevreijen Čuari’». ₂₂Pilatti vaštasi: «Min kirjutin, šen kirjutin».

₂₃Kun saltatat oli nuaklittu Iisussa ristih, hyö otettih Hänen vuattiet ta juattih ne nelläh ošah, jokahisella saltatalla oma oša. Hyö otettih niise paita, kumpaista ei oltu ommeltu, kun oli kuvottu yhtenä palana ylähyätä alahuakši šuate. ₂₄Hyö paistih keškenäh: «Emmä revitä tätä, panemma arvalla, ken šen šuau». Näin kävi toteh tämä Pyhien Kirjutukšien šana:

Juštih näin saltatat ruattih.

₂₅Iisussan rissin luona šeisottih Hänen Muamo, Muamon čikko, Klopan Muarie ta vielä Magdalan Muarie. ₂₆Konša Iisussa näki, jotta Hänen Muamo ta kallehin opaššettava šeisotah šiinä, Hiän šano Muamollah: «Naini, tuošša on šiun poikaš!» ₂₇Šiitä Hiän šano opaššettavallah: «Tuošša on šiun Muamoš!» Šiitä šuate še opaššettava huolehti Iisussan Muamošta.

₂₈Iisussa tiesi, jotta kaikki on nyt ruattu loppuh šuate. Jotta Pyhien Kirjutukšien šana kävis kaikešša toteh, Hiän šano: «Milma janottau». ₂₉Šielä oli täyši aštie muikieta viinua. Saltatat kaššettih šiih gupka ta pissettih še iisopinokšan piäh ta noššettih Iisussan huulilla. ₃₀Iisussa imi viinua gupkašta ta šano: «Kaikki on nyt ruattu». Hiän paino piän ta anto henken.

₃₁Šilloin oli piätinččä. A šuovatta, kumpani oli alkamašša, oli hyvin šuuri pruasniekka. Jevreit kyšyttih Pilatilta, jotta ristihnuaklituilta lyötäis šiäriluut poikki ta hiät otettais alaš. Ruumehet niätšen ei šuatu jiähä šuovatakši rippumah rissillä. ₃₂Šiitä saltatat tultih, katattih šiäriluut enšimmäiseltä ta toiselta mieheltä, kumpaset oli ristihnuaklittu Iisussan kera. ₃₃Konša hyö tultih Iisussan luo ta nähtih Hänen jo kuolluon, niin šentäh ei katattu Hänen šiäriluita. ₃₄Yksi saltatoista kuitenki pisti keihyän Hänen kylkeh, ta šamašša huavašta valu vertä ta vettä. ₃₅Še ken tämän näki, on tovistan täštä, jotta työ niise uškosija. Hänen tovissukšeh voit uškuo, hiän niätšen tietäy, jotta pakajau totta. ₃₆Näin tapahtu, jotta kävis toteh tämä Pyhien Kirjutukšien šana: «Yhtäkänä luuta Häneltä ei katata». ₃₇Pyhien Kirjutukšien toisešša kohašša vielä šanotah: «Hyö kačotah Häneh, kumpasen läpi pissettih keihäš».

₃₈Tämän jälkeh Joosefi, kumpani oli kotosin Arimafijašta, kyšy Pilatilta, jotta šaisko ottua Iisussan Ruumehen rissiltä. Joosefi oli Iisussan opaššettava, vain piti šitä peitošša, hiän niät varasi jevreijen vanhimpie. Pilatti anto luvan, ta Joosefi mäni ta otti Ruumehen alaš. ₃₉Šiih tuli vieläi Nikodim, še mieš, kumpani kävi enši kerran Iisussan luona yöllä. Hänellä oli mataššah šata mittua hyvänhajuista voijetta, mirran ta alojan ševotušta. ₄₀Miehet otettih Iisussan Ruumis ta kiärittih Še palttinoih hyvänhajusen voitien kera, niin kuin jevreijen on tapana ruatua vainuata hauvatešša. ₄₁Šielä, missä Iisussa nuaklittih ristih, oli satu. Satušša oli kallivoh lohkattu uuši kalmakotini, mih ei vielä oltu pantu yhtäkänä pokoiniekkua. ₄₂Hyö pantih Iisussa šiih, šentäh kun oli jevreijen pruasniekan uatto, a še kalmakotini oli lähellä.