Magdalan Muarie ta opaššettavat kalmalla
1Šuovatan mäntyö, netälin enšimmäisenä päivänä aikaseh, konša vielä oli pimie, Magdalan Muarie tuli kalmalla. Hiän näki, jotta kivi oli šiirretty pois kalman šuušta. 2Šiitä Muarie läksi juokšujalkua Simoni Petrin ta šen opaššettavan luo, kumpani oli Iisussalla armahin. Hiän šano heilä: «Hospoti on viety pois kalmašta, emmäkä myö tiijä, kunne Hänet on pantu». 3Petri ta še toini opaššettava lähettih šamašša kalmalla.
4Miehet juoštih yheššä, ka še toini opaššettava juoksi Petrie poikkoimpah ta kerkisi perillä enšimmäisenä. 5Hiän kumartu kaččomah kalmakotisen ovešta šiämeh ta näki šielä kiärinpalttinat, vain ei männyn šiämeh. 6Simoni Petri tuli hänen peräššä, mäni kalmakotiseh ta näki šielä kiärinpalttinat. 7Hiän huomasi, jotta Iisussan näkyö peittänyt vuatepaikka ei ollun kiärinpalttinojen kera, a še oli erikseh omana kiärönä. 8Šiitä še toini opaššettava, kumpani oli enšimmäisenä kerinnyn kalmalla, niise mäni šiämeh. Hiän näki kaiken ta uško. 9Šilloin hyö ei vielä maltettu Pyhie Kirjutukšie, kumpasien mukah Iisussa nousis kuollehista.
10Opaššettavat lähettih kalmalta kotih.
Iisussa näyttäytyy Magdalan Muariella
11Muarie šeiso kalman luona ta itki. Šiinä itkiessä hiän kumartu kaččomah kalmakotisen ovešta šiämeh 12ta näki kakši anhelie valkeissa vuatteissa istumašša šiinä, missä Iisussan Ruumis oli venyn. Yksi istu piäpuolešša, toini jalkapiäššä. 13Anhelit šanottih Muariella: «Mitä šie itet, naini?» Hiän vaštasi: «Miun Hospoti on viety pois, ta en tiijä, kunne Hänet on pantu». 14Tämän šanottuo hiän kiänty ympäri ta näki Iisussan šiinä šeisomašša, ka ei tunten šitä Iisussakši. 15Iisussa šano hänellä: «Mitä šie itet, naini? Ketä šie ečit?» Muarie toivo Häntä satunhoitajakši ta šano: «Hyvä mieš, kun šie lienet vienyn Hänet tiältä, niin šano, kunne Hänet panit. Mie käyn Hänet pois.»
16Šiitä Iisussa šano hänellä: «Muarie!» Muarie kiänty ta šano: «Ravvuuni!» – še merkiččöy: miun opaštaja. 17Iisussa šano: «Elä koše Milma, Mie kun en ole vielä nouššun Tuaton luo. Mäne šuata šana Miun vellilöillä, šano heilä, jotta Mie noušen Miun Tuaton ta tiän Tuaton luo, Miun Jumalan ta tiän Jumalan luo.»
18Magdalan Muarie juoksi opaššettavien luo ta šano: «Mie nävin Hospotin!» Šiitä hiän šaneli, mitä Hospoti hänellä šano.
Iisussa näyttäytyy opaššettavillah
19Šamana päivänä, netälin enšimmäisenä, opaššettavat oltih illalla yheššä. Talon ovet oltih šalvašša, šentäh kun hyö varattih jevreilöitä. Šilloin šiih tuli Iisussa, šeiso heijän kešeššä ta šano: «Rauha teilä!» 20Tämän šanottuo Hiän näytti heilä käteh, jalkah ta kylkeh. Opaššettavat oltih mielissäh, kun nähtih Hospoti. 21Iisussa šano uuvveštah: «Rauha teilä! Niin kuin Tuatto on työntän Miut, niin Mie työnnän tiät.» 22Näin šanottuo Hiän puhalti heih ta šano: «Ottakkua Pyhä Henki. 23Kellä työ prostitta riähät, šillä ne on prostittu. Kellä työ jätättä prostimatta, šillä ne jiähäh.»
24Yksi kaheštatoista opaššettavašta, Homa, kumpaista kučuttih vielä Didimos-nimellä, ei ollun muijen joukošša, konša Iisussa kävi. 25Myöhemmin toiset opaššettavat šanottih hänellä: «Myö näkimä Hospotin». Homa vaštasi: «En ušo. Kuni en iče nähne nuaklan jälkijä Hänen käsissä ta en pistäne šormie nuaklan jälkih ta kuni en pistäne kättä Hänen kylkeh, šini en ušo.»
26Kahekšan päivän piäštä Iisussan opaššettavat tuaš oltih yheššä. Homa oli hiän kera. Ovet oltih šalvašša, ka Iisussa tuli, šeiso heijän kešeššä ta šano: «Rauha teilä!» 27Šiitä Hiän šano Homalla: «Ojenna šormeš, kačo täššä ollah Miun kiät. Ojenna käteš ta pane še Miun kylkeh. Elä ole epäuškoni, vain ušo!» 28Homa šano Hänellä: «Miun Hospoti ta miun Jumala!» 29Iisussa šano hänellä: «Šie ušot, šentäh kun šait nähä Miut. Ošakkahat ollah ne, ket ušotah, vaikka ei nähä.»
30Monie muitaki merkkiruatoja Iisussa luati opaššettavien šilmissä, no niistä ei kerrota täššä kirjašša. 31Tämä on kirjutettu šitä vaššen, jotta työ uškosija: Iisussa on Hristossa, Jumalan Poika, ta teilä ois elämä Hänen nimeššä, kun ušotta Häneh.
