Lukan jevanheli 17

₁Iisussa šano opaššettavilla: «Muanitukšie varmašti tulou, no voi šitä ihmistä, ken toisie pahah muanittau! ₂Šillä ois parempi, kun hänet melličänkivi kaklašša lykättäis mereh. Paha periy šen, ken muanittau pahah yhenki näistä pienistä. ₃Olkua varoillana!

Kun velleš ollou ruatan šiula pahua, kiruo häntä. A kun hiän jättänöy pahat ruavot ta kyšynöy proškenjua, prosti häntä. ₄Vaikka hiän šeiččemen kertua päiväššä ruatanou šiula pahua ta šeiččemen kertua tullou ta šanonou: ‘Mie ruavoin pahoin’, niin prosti häntä.»

₅Apostolit šanottih Hospotilla: «Anna meilä enämmän uškuo!» ₆Hospoti vaštasi heilä: «Kun teilä ois uškuo hoti gorčitsan šiemenen verran, työ voisija šanuo tällä šulkkupuulla: ‘Nouše juurineš muašta ta issuta iččeš mereh’, ta še tottelis teitä.

₇Kun teilä ollou paššari kyntämäššä tahi lampahie paimentamašša ta še tullou pellolta, šanouko šilloin isäntä hänellä: ‘Tulehan rutompah stolah’? ₈Ei hiän niin šano, vain šanou: ‘Valmissa miula illallini, šivo vuattieš vyöllä ta paššua milma, kuni mie šyön ta juon. Šen jälkeh šie ičeki voit šyyvvä ta juuvva.’ ₉Kiittäykö isäntä paššarie šiitä, kun še ruatau työtä käšettyö? Tuškinpa. ₁₀Šamoin työki, kun oletta ruatan kaikki, mitä tiän oli käšetty, šanokkua: ‘Myö olemma vain paššarit. Myö ruatoma vain šen, mitä miän pitiki ruatua.’»

₁₁Jerusalimih matatešša Iisussa aštu Samarijan ta Galileijan rajamuata. ₁₂Hiän oli mänöššä yhteh kyläh, kun Hänellä vaštah tuli kymmenen prokasatautista. Ne pietyttih loitommakši ₁₃ta ruvettih karjumah: «Iisussa, Opaštaja! Šaleiče meitä!» ₁₄Miehet nähtyö Iisussa šano heilä: «Mänkyä, näyttäkkyä iččenä pappiloilla». Hyö lähettih ta jo matalla puhaššuttih prokasatauvista.

₁₅No kun yksi heistä näki, jotta piäsi tauvista, hiän myöšty jälelläh Iisussan luo. Tulleššah hiän šuurella iänellä ylenti Jumalua, ₁₆šiitä heittäyty očin Iisussalla jalkoih ta šano Hänellä passipot. A še mieš oli samarijalaini. ₁₇Iisussa kyšy: «Eiköš kaikki kymmenen puhaššuttu? A missäpä ne muut yhekšän ollah? ₁₈Tämäkö vierašrotuni on ainut, ken myöšty kiittämäh Jumalua?» ₁₉Ta Hiän šano miehellä: «Nouše ta mäne, šiun uško pelašti šiut».

₂₀Farisseit kyšyttih Iisussalta, konša Jumalan Valtakunta tulou. Iisussa vaštasi heilä: «Jumalan Valtakunta ei tule niin, jotta šen tulomisen vois nähä. ₂₁Šiitä ei voi šanuo, jotta še on tiälä tahi tuola, šentäh kun Jumalan Valtakunta on tiän šiämeššä.»

₂₂Iisussa šano opaššettavillah: «Tulou šemmoni aika, konša työ tahtosija nähä vaikka yhen Ihmisen Pojan päivän, ka että niä. ₂₃Teilä šanotah šilloin: ‘Hiän on tuola’, ta: ‘Hiän on tiälä’, vain elkyä lähtekkyä kunnena, elkyä juoškua jälkeh. ₂₄Niin kuin tulenisku välähtäy ta valottau taivahan laijašta toiseh, šemmoni on Ihmisen Poikaki šinä päivänä, konša tulou jälelläh. ₂₅Kuitenki ennein šitä Hiän joutuu äijälti käršimäh, ta tämä rahvašpolvi kieltäytyy Häneštä.

₂₆Niin kuin oli Noijan päivinä, šamoin käyt niinä päivinä, konša Ihmisen Poika tulou. ₂₇Ihmiset šyötih ta juotih, akotuttih ta mäntih miehellä. Näin oli šiih päiväh šuate, kuna Noija mäni laivah. Šiitä tulvavesi nousi ta hävitti hiät kaikki. ₂₈Šamoten oli Lotin aikana: ihmiset šyötih ta juotih, myötih ta oššettih, kylvettih ta rakennettih. ₂₉Vain šinä päivänä, konša Lot läksi Sodomin linnašta, taivahašta rupesi šatamah tulta ta rikkie, ta še hävitti kaiken.

₃₀Šamoten käyt šinä päivänä, konša Ihmisen Poika tulou. ₃₁Ken šiih aikah šattunou olomah talon katolla, a kamppiet oltaneh pirtissä, še elkäh šolahtakkah niitä käymäh. A ken ollou pellolla, še elkäh myöštykkäh jälelläh. ₃₂Muistakkua Lotin naista! ₃₃Ken tahtou šäilyttyä oman elämän, še mänettäy šen, a ken mänettäy oman elämän, še šäilyttäy šen. ₃₄Mie šanon teilä: šinä yönä kakši on yheššä šänkyššä – yksi otetah, toini jätetäh. ₃₅Kakši naista on jyvie jauhomašša – yksi otetah, toini jätetäh. ₃₆Kakši mieštä on pellolla – yksi otetah, toini jätetäh.» ₃₇Šiitä opaššettavat kyšyttih Häneltä: «Missä näin käypi, Hospoti?» Iisussa vaštasi: «Missä on ruato, šiih korpit keräyvytäh».