Lukan jevanheli 19

₁Iisussa tuli Jerihonih ta matkasi linnan poikki. ₂Šielä eli Sakkei-nimini mieš. Hiän oli veronkeryäjien piämieš ta hyvin pohatta. ₃Hänen himotti nähä, mimmoni mieš on Iisussa, vain rahvašjoukon tähen ei voinun, šentäh kun oli pienikašvuni. ₄Hiän juoksi vähäsen matkua eteh päin ta nousi puuh, jotta näkis Iisussan, konša Hiän matkuau kyličči. ₅Kun Iisussa tuli šiih kohtah, Hiän kaččo ylähyäkši ta šano: «Sakkei, šolaha ruttoseh alaš. Tänäpiänä Miun pitäy olla šiun luona kostissa.»

₆Sakkei kiirehešti šolahti alaš ta otti Iisussan hyvällä mielin vaštah. ₇Kun ihmiset nähtih tämä, hyö šanottih moittien: «Riähkähisen miehen taloh Hiän mäni kostih». ₈Ka Sakkei šano Hospotilla kaikkien kuullen: «Hospoti, puolet omista hyvysistä juan köyhillä ta keltä olen ottan liikua, šillä makšan nellinkertasešti». ₉Iisussa šano: «Tänäpiänä pelaššuš tuli täh pereheh, šentäh kun tämä mieš niise on Aprahamin poikie. ₁₀Juuri šitä, mi on katon, Ihmisen Poika tuliki eččimäh ta pelaštamah.»

₁₁Niillä, ket oltih kuuntelomašša, Iisussa šano vielä peittopakinan. Hiän kun oli jo lähellä Jerusalimie, ta monet smietittih, jotta nyt še šamašša tulouki Jumalan Valtakunta.

₁₂Hiän šano:

«Yksi korkiešukuni mieš läksi loittoseh muah, jotta šais šieltä čuarin nimen, a šiitä tulis jälelläh. ₁₃Šitä ennein hiän kučču luokšeh kymmenen paššarie, anto heilä jokahisella kultarahan ta šano: ‘Pankua nämä rahat hyötymäh šini, kuni en tule’. ₁₄Šen muan rahvaš vihattih šitä mieštä, valittih miehie ta työnnettih hänellä jälkeh tämmösen viessin kera: ‘Myö emmä taho šitä mieštä čuariksi’.

₁₅Konša mieš šai čuarin nimen ta vallan, hiän myöšty omah muah. Šiitä hiän kučču luokšeh ne paššarit, kellä anto rahua. Hiän tahto kuulla, ken mitä tienasi niillä rahoilla. ₁₆Enšimmäini tuli ta šano: ‘Isäntä, tienasin šiun kultarahalla kymmenen kultarahua’. ₁₇Čuari šano: ‘Hyvä on! Šie olet kunnon paššari. Kun kerran šiuh voit uškuo pieneššä as's'ašša, mie panen šiut kymmenen linnan piämiehekši.’ ₁₈Toini tuli ta šano: ‘Isäntä, tienasin šiun kultarahalla viisi kultarahua’. ₁₉Čuari šano hänellä: ‘Šiut panen viijen linnan piämiehekši’. ₂₀Šiitä tuli vielä yksi paššari ta šano: ‘Isäntä, täššä on rahaš. Šiäššin šitä ripakkoh kiärittynä. ₂₁Mie varasin šilma, šentäh kun olet armotoin mieš. Šie otat šen, mitä et ole talteh pannun, ta leikkuat šen, mitä et ole kylvän.’ ₂₂Čuari šano hänellä: ‘Mie suutin šiut šiun omien šanojen mukah. Tyhjänpäiväni paššari! Šie tiesit, jotta mie olen armotoin mieš: otan šen, mitä en ole talteh pannun, ta leikkuan šen, mitä en ole kylvän. ₂₃Mintähpä šie et vienyn miun rahua pankkih? Tultuoni oisin šuanun omani jälelläh lisän kera.’

₂₄Čuari käški šiinä šeisojilla: ‘Ottakkua häneltä kultaraha ta antakkua šillä, kellä on kymmenen’. ₂₅Hyö šanottih: ‘Isäntä, hänellähän on jo kymmenen kultarahua’. ₂₆Ka hiän šano: ‘Šanon teilä: kellä on, šillä annetah. A kellä ei ole, šiltä otetah pois šeki, mitä hänellä on. ₂₇No a nuo miun vihamiehet, ket ei tahottu, jotta mie oisin heijän čuarina, tuokua hiät tänne ta tappakkua miun šilmien ieššä.’»

₂₈Tämän šanottuo Iisussa matkeutu toisien ieššä Jerusalimih. ₂₉Konša Hiän tuli Voipuuvuaralla, lähellä Vifagijan ta Vifanijan kylie, hiän työnsi ieltäpäin kakši opaššettavua ta šano heilä: ₃₀«Mänkyä tuoh kyläh, mi on kohakkah. Kun tuletta šinne, niättä kiini šivotun oslanvaršan, kumpasen šeläššä vielä kenkänä ei ole istun. Kerittäkkyä še ta tuokua tänne. ₃₁Kun ken kyšynöy teiltä: ‘Mintäh työ keritättä šitä?’ niin vaššakkua näin: ‘Hospoti tarviččou šitä’.»

₃₂Opaššettavat mäntih ta nähtih, jotta kaikki oli niin kuin Iisussa heilä šano. ₃₃Konša hyö keritettih varšua, šen omistajat kyšyttih heiltä: «Mintäh työ keritättä varšua?» ₃₄Hyö vaššattih: «Hospoti tarviččou šitä». ₃₅Hyö tuotih varša Iisussalla, pantih šen šelkäh omie vuatteitah ta autettih Iisussua noušomah šen šelkäh. ₃₆Šiitä Hiän račašti varšalla, a ihmiset levitettih vuatteitah Hänen eteh tiellä.

₃₇Iisussa lähešty šitä paikkua, missä tie laškeutu Voipuuvuaran rinnettä alaš. Koko opaššettavien šuuri joukko rupesi kiittämäh Jumalua kaikista šuurista ruatoloista, kumpasie hyö oli nähty. Hyö karjuttih:

₄₁Kun Iisussa tuli lähemmäkši Jerusalimie ta näki linnan, Hiän rupesi itkömäh šitä ₄₂ta šano:

«Kunpa šie tänäpiänä malttasit, mi tuou šiula rauhan! Nyt še kuitenki on šiun šilmistä peitetty. ₄₃Vielä tulou šemmoni aika, konša šiun viholliset kaivetah muašeinä šiun ympäri, piiritetäh šiut ta ahissetah joka puolešta. ₄₄Hyö hajotetah šiut muan tašalla ta hävitetäh šiun eläjät. Šiuh ei jiä kivie kiven piällä, šentäh kun šie et hokšannun aikua, konša Jumala tuli šilma pelaštamah.»

₄₅Iisussa mäni jumalankotih ta rupesi ajamah šieltä pois myöjie ta oštajie. ₄₆Hiän šano heilä: «Pyhissä Kirjutukšissa on šanottu: ‘Miun talon pitäy olla molintatalona’. A työ luatija šiitä rosvojen pešän.»

₄₇Hiän opašti joka päivä jumalankojissa. Ylipapit, sakonanopaštajat ta rahvahan piämiehet ečittih keinuo, mitein tappua Hänet. ₄₈Vain hyö ei kekšitty, mitä ruatua, šentäh kun kaikki rahvaš oli Iisussan ympärillä kuuntelomašša Häntä.