Lukan jevanheli 20

₁Yhtenä päivänä Iisussa opašti jumalankojissa rahvašta ta šaneli heilä Hyvyä Viestie. Ylipapit ta sakonanopaštajat tultih Hänen luo rahvahan vanhimpien kera ₂ta kyšyttih: «Šano meilä, millä vallalla Šie tätä kaikkie ruat? Ken Šiula anto vallan?» ₃Iisussa vaštasi: «Mie niise tahon kyšyö teiltä. Šanokkua Miula, ₄mistä Iivana šai vallan kaštua? Taivahaštako vain ihmisiltä?» ₅Hyö paistih keškenäh näin: «Kun šanonemma: ‘Taivahašta’, niin Hiän šanou: ‘Mintähpä šilloin että uškon Iivanua?’ ₆A kun šanonemma: ‘Ihmisiltä’, niin rahvaš kivittäy miät, šentäh kun hyö lujah ušotah, jotta Iivana oli Jumalan viessintuoja.» ₇Hyö vaššattih, jotta ei tiijetä šitä. ₈Šiih Iisussa šano: «Ka niin Mie niise en šano teilä, millä vallalla Mie tätä kaikkie ruan».

₉Iisussa rupesi tuaš pakajamah rahvahalla ta šano tämän peittopakinan:

«Mieš issutti viinasatun, vuokrasi šen viinamarjan kašvattajilla, ta iče läksi pitäkši aikua vierahih maih. ₁₀Konša marjat kypšyttih, hiän työnsi paššarin viinasatun hoitajien luo, jotta ne annettais hänellä ošan marjoista. A nämäpä piekšettih paššari ta toimitettih pois tyhjin käsin. ₁₁Šiitä isäntä työnsi toisen paššarin. Šitäki hyö lyötih, hävättih ta ajettih jälelläh tyhjin käsin. ₁₂Mieš työnsi vielä kolmannen paššarin. No tämäki hyö lyötih verih šuate ta ajettih poikeš.

₁₃‘Mitäpä mie nyt ruatasin?’ tuumaičči viinasatun isäntä. ‘Miepä työnnän šinne armahan poikani. Kun hyö nähäh hänet, niin ainaški häntä hyö kunnivoitetah.’ ₁₄Vain kun vuokruajat nähtih poika, hyö paistih keškenäh: ‘Tällä jiäy tuattoh kuoltuo viinasatu. Tappakka hänet, niin satu on miän.’ ₁₅Hyö vejettih hänet satušta ta tapettih. – Mitäpä nyt satunisäntä ruatau vuokruajilla? ₁₆Hiän tulou ta tappau hiät, a viinasatun antau toisilla.»

Kuulijat karjuttih: «Eijeh! Ei varmašti!» ₁₇Iisussa kaččo heih ta kyšy: «Mitäpä šilloin merkiččöy tämä Pyhien Kirjutukšien kohta:

₁₉Kun sakonanopaštajat ta ylipapit maltettih, jotta tämä peittopakina on heistä, hyö tahottih heti ottua Iisussa kiini, ka varattih rahvašta.

₂₀Sakonanopaštajat ta ylipapit piettih Iisussua šilmällä. Hyö toimitettih Hänen luo tiijuštelijie, kumpaset luatiuvuttih jumalahisiksi. Nämä miehet reistattih šuaha Iisussa šanašta kiini, jotta šiitä antua Hänet muaherran käsih suutittavakši. ₂₁Miehet kyšyttih Iisussalta:

«Opaštaja, myö tiijämmä, jotta Šie pakajat ta opaššat oikein. Šie et kačo, ken on Šiun ieššä, vain oikein opaššat Jumalan tietä. ₂₂Šano, onko oikein vain ei, jotta myö makšamma keisarilla veroja?»

₂₃Iisussa hokšasi hiän ounahuon ta šano heilä: «Mintäh työ kiušuatta Milma? ₂₄Näyttäkkyä Miula dinarin raha. Kenen kuva ta kenen nimi šiinä on?» ₂₅Hyö vaššattih: «Keisarin». Šiih Iisussa šano: «Ka niin antakkua keisarilla še, mi keisarilla kuuluu, ta Jumalalla še, mi Jumalalla kuuluu».

₂₆Hyö ei šuatu Iisussua šanoista kiini rahvašjoukon ieššä, vain kummekšittih Hänen vaštaušta, ta oltih iänettäh.

₂₇Šiitä Iisussan luokši tuli saddukeita, kumpaset šanotah, jotta kuollehet ei noušša. Hyö kyšyttih Häneltä:

₂₈«Opaštaja, Moissei kirjutti meilä näin: ‘Kun mieš kuollou ta häneltä jiänöy naini, a lašta ei, niin hänen vellen pitäy ottua leški naisekšeh ta šuaha vainualla jälkiläini’. ₂₉Oli šeiččemen velleštä. Vanhin akottu ta kuoli eikä häneltä jiänyn lašta. ₃₀Šiitä toini otti lešen naisekšeh ta niise kuoli, ₃₁šen jälkeh kolmaš, ta kaikki šeiččemen vuorotellein. Kaikki hyö kuoltih, keltänä ei jiänyn lapšie. ₃₂Viimesekši kuoli nainiki. ₃₃Konša kuollehet nouššah, kenen naini hiän šilloin on? Hiänhän oli kaikkien šeiččemen naisena.»

₃₄Iisussa vaštasi heilä: «Täššä ajašša ihmiset akotutah ta männäh miehellä. ₃₅Ka tulijašša ajašša ne, kenet on kačottu kuollehista noušomiseh kelpuaviksi, ei enämpi akotuta eikä männä miehellä. ₃₆Hyö enämpi ei voija kuolla, šentäh kun ollah niin kuin anhelit. Hyö ollah Jumalan lapšie, Jumala kun on noššattan hiät kuollehista. ₃₇Moissei niise tovistau, jotta kuollehet eleyvytäh. Pakinašša palajašta penšahašta hiän šanou, jotta Hospoti on Aprahamin Jumala, Issakan Jumala ta Juakon Jumala. ₃₈Ei Hiän ole kuollehien Jumala, vain elävien. Hänen ieššä kaikki ollah elävie, neki, ket jo kuoltih.»

₃₉Šiitä eryähät sakonanopaštajista šanottih: «Hyvin šanottu, Opaštaja». ₄₀Tämän jälkeh enämpi kenkänä ei ruohtin kyšyö Häneltä mitänä.

Šiitä Iisussa kyšy heiltä: ₄₁«Mintäh ihmiset šanotah, jotta Hristossa on Tuavitan poika? ₄₂Tuavittahan iče šanou Häntä Psalmien kirjašša omakši Hospotiksi:

₄₅Kaiken rahvahan kuullen Iisussa šano omilla opaššettavilla: ₄₆«Varokkua sakonanopaštajie! Hyö mielelläh kävelläh pitissä sviitkoissa ta ollah hyvilläh, konša heitä tervehitäh linnan pihoilla. Sinagogašša hyö mielelläh issutah enšimmäisellä rivillä ta pruasniekkastolašša kunnivopaikoilla. ₄₇Ka hyö še viijäh leškilöiltä talot ta moliuvutah pitälti vain šentäh, jotta ihmiset nähtäis. Šitä kovempi suutu hyö šuahah.»