Lukan jevanheli 21

₁Iisussa kiänty kaččomah jumalankojin rahalippahah päin ta näki, kun pohatat pantih šiih lahjoja. ₂Šiitä Hiän näki, mitein eryäš köyhä leškinaini panou šinne kakši pientä rahua. ₃Hiän šano: «Šanon teilä toven: tuo köyhä leški anto enämmän kuin kaikki muut. ₄Toiset annettih lahja liijoista rahoista, a Hiän anto ainusista; anto kaiken, mitä hiän tarvičči elyäkšeh.»

₅Kun eryähät ruvettih pakajamah jumalankojista, mitein kaunehet kivet ta lahjat kaunissetah šitä, niin Iisussa šano: ₆«Tulou aika, konša kaikki tämä, mitä työ nyt niättä, hajotetah muan tašalla. Täh ei jiä kivie kiven piällä.»

₇Iisussalta kyšyttih: «Opaštaja, konšapa tämä kaikki tulou? Mi on šen merkkinä, jotta še aika on alkamašša?» ₈Iisussa šano: «Varokkua, jotta teitä ei petetä. Monet tullah Miun nimeššä ta šanotah: ‘Mie olen Hristossa’, ta: ‘Aika jo tuli’. Työ elkyä lähtekkyä hiän jälkeh. ₉Ta konša kuuletta šovista ta mellakoista, elkyä pöläštykkyä. Näin pitäy enšin käyvä, ka loppu ei tule vielä šilloin.»

₁₀Šiitä Iisussa jatko: «Rahvaš noušou rahvašta vaštah ta valtakunta valtakuntua vaštah. ₁₁Joka puolella on šuurie muanjärissykšie, tulou tappajie tautija ta šuuri nälkä. Tapahtuu kauheita, ta taivahalla näkyy šuurie einuššušmerkkijä.

₁₂Ka jo ennein tätä teitä otetah kiini, ta teitä ajellah paikašta toiseh. Teitä viijäh suutittavakši sinagogoih ta pannah tyrmäh. Teitä viijäh čuarien ta muaherrojen eteh Miun nimen takie. ₁₃Šilloin työ šuatta šanella Miušta. ₁₄Pankua mieleh, jotta tiän ei tarviče miettie ieltäpäin, mitein puolistautuo. ₁₅Mie annan teilä šemmosen viisahuon paissa, jotta yksikänä tiän vaššuštajista ei voi panna vaštah eikä kumota tiän šanoja. ₁₆Tiän vanhemmat, vellet, heimolaiset ta yštävät annetah tiät valtaherrojen käsih, ta muutomie teistä tapetah. ₁₇Kaikin ruvetah vihuamah teitä Miun nimen takie. ₁₈Kumminki yksikänä tukka tiän piäštä ei kavo. ₁₉Pisykkyä vain lujina, niin voitatta ičellänä elämän.»

₂₀«Konša niättä šotajoukot Jerusalimin ympärillä, šiitä tiijättä, jotta šen hävittämini on lähellä. ₂₁Šilloin kaikki Juutijašša eläjät puakkah vuaroilla. Ket ollah linnašša, ne lähtekkäh šieltä kiirehešti pois. Ket ollah kylissä, ne elkäh mänkäh linnah. ₂₂Nämä ollah päivie, konša Jumala makšau pahan pahalla: šilloin täyttyy kaikki, mitä on kirjutettu Pyhissä Kirjutukšissa. ₂₃Voi niitä, ket noina päivinä ollah pakšuna tahi imetetäh! Täh muah tulou šuuri hätä, ta Jumalan viha lankieu tämän rahvahan piällä. ₂₄Monet kuavutah miekan teräštä, toisie viijäh vankiksi kaikkih maih. Ta vierahat kanšat tallotah Jerusalimie šini, kuni heilä annettu aika ei lopu.

₂₅Päiväseššä, kuušša ta tähtilöissä rupieu näkymäh merkkijä. Meri pauheutuu ta uallot räisketäh, a muan piällä rahvahat ollah ahissukšen vallašša eikä nähä poispiäšyö. ₂₆Kun taivahien voimat täreyvytäh, ihmiset pöläššytäh ta ollah piältäh šekuo, kun vuotetah, mitä muan piällä on vielä tulošša.

₂₇Šiitä nähäh, jotta Ihmisen Poika tulou pilven piällä šuurešša voimašša ta jumalallisešša valošša. ₂₈Konša tämä kaikki alkau, noštakkua piät pistyh, šentäh kun kohta piäšettä eris täštä pahašta muailmašta.»

₂₉Iisussa šano heilä vielä tämän peittopakinan:

«Kaččokkua smokvapuuta tahi toisie puita. ₃₀Konša niättä, jotta niih puhetah lehet, niin tiijättä, jotta kešä on jo lähellä. ₃₁Šamoin šilloinki, konša niättä kaiken tämän, tietäkkyä, jotta Jumalan Valtakunta on lähellä. ₃₂Šanon teilä toven: tämä ihmispolvi ei kavo šini, kuni kaikki tämä ei tapahu. ₃₃Taivaš ta mua kavotah, a Miun šanat ei kavota.»

₃₄«Olkua varoillana, jotta humaluš, juopottelu ta elämän huolet ei jyvennettäis tiän šytämie, niin jotta še päivä tavottau tiät vuottamatta ₃₅niin kuin anša. Šitä päivyä ei piäše pakoh yksikänä muan piällä eläjä. ₃₆Valvokkua ta moliutukkua, jotta voisija keštyä kaiken šen, mi on tulošša, ta jotta voisija šeisuo Ihmisen Pojan ieššä.»

₃₇Päivällä Iisussa opašti jumalankojissa, a illan tultuo läksi šieltä ta oli yötä vuaralla, kumpaista šanotah Voipuuvuarakši. ₃₈Ihmiset jo aikaseh huomenekšešta tultih jumalankotih kuuntelomah Häntä.