Lukan jevanheli 22

₁Riešanleivän pruasniekka, kumpaista šanotah vielä Äijäkšipäiväkši, oli jo lähellä. ₂Ylipapit ta sakonanopaštajat varattih rahvašta ta šentäh ečittih keinuo, mitein voitais tappua Iisussa.

₃Šilloin šaatana mäni Juutah, kumpaista kučuttih vielä Iskariotiksi. Hiän oli yksi kaheštatoista opaššettavašta. ₄Juuta läksi ylipappien ta jumalankojin vahtien piälikköjen luo. Hiän pakasi hiän kera šiitä, mitein vois šuattua Iisussan heilä käsih. ₅Hyö ihaššuttih ta luvattih hänellä rahua. ₆Juuta šuoštu šiih ta rupesi eččimäh šopivua aikua, jotta antua Iisussa heilä käsih rahvahan tietämättä.

₇Šiitä tuli še Riešanleivän päivä, kumpasena piti tappua Äijänpäivän vuonna. ₈Iisussa työnsi Petrin ta Iivanan ta šano heilä: «Mänkyä ta valmistakkua meilä Äijänpäivän illallini». ₉Hyö kyšyttih: «Kunne tahot, jotta myö valmistaisima šen?» ₁₀Hiän šano: «Kun mänettä linnah, teilä vaštah tulou mieš, kumpani kantau vesiaštieta. Mänkyä hänellä jäleššä šiih taloh, mih hiän mänöy, ₁₁ta šanokkua talon isännällä: ‘Opaštaja käški kyšyö šiulta, missä on huoneh, kumpasešša Hiän opaššettavien kera voit šyyvvä Äijänpäivän illallisen’. ₁₂Isäntä näyttäy teilä yläkerrašša šuuren huonehen, missä kaikki on jo varuššettu. Šinne valmistakkua illallini.» ₁₃Hyö lähettih, ta kaikki oli niin kuin Iisussa heilä šano. Hyö valmissettih Äijänpäivän illallini.

₁₄Konša tuli illallisen aika, Iisussa ta kakšitoista apostolie ruvettih illaistamah. ₁₅Hiän šano heilä: «Miun niin himotti šyyvvä tämä Äijänpäivän illallini tiän kera ennein Miun käršimykšie. ₁₆Mie šanon teilä: enämpi en šyö Äijänpäivän illallista, kuni ei tule tovellini Äijänpäivän illallini Jumalan Valtakunnašša.» ₁₇Hiän otti käteh viinamal'l'an, passipoitti Jumalua ta šano: «Ottakkua tämä ta jakakkua keškenäh. ₁₈Mie šanon teilä: täštä lähtien en juo viinamarjašta luajittuo, kuni ei tule Jumalan Valtakunta.»

₁₉Šiitä Hiän otti leivän, passipoitti Jumalua, katko leivän, anto opaššettavilla ta šano: «Tämä on Miun Runko, kumpani annetah kuolomah tiän puolešta. Ruatakkua tämä Miun muissokši.» ₂₀Illallisen jälkeh Hiän otti šamoin viinamal'l'an ta šano: «Tämä mal'l'a on Miun Verellä lujitettu Uuši Šopimuš, Verellä, mi valutetah tiän puolešta. ₂₁Ka täššä stolašša yheššä Miun kera istuu Miun pettäjä. ₂₂Ihmisen Poika lähtöy tiältä juštih niin kuin Hänellä on ošakši annettu, no voi šitä, ken Hänet pettäy.»

₂₃Opaššettavat ruvettih kyšelömäh toini toiselta: «Ken meistä vois olla še?»

₂₄Opaššettavat ruvettih kiistämäh niise šiitä, ketä heistä ois piettävä šuurimpana. ₂₅Šilloin Iisussa šano heilä:

«Čuarit herroina hallitah omie rahvahie ta vallaššaolijat tahotah, jotta heitä kučuttais hyvänruatajiksi. ₂₆Näin ei šua olla tiän joukošša. Ken teistä ollou vanhin, še olkah niin kuin nuorin. A ken on piämieš, še olkah niin kuin paššari. ₂₇Ken on šuurempi? Šekö, ken on stolašša, vain še, ken paššuau häntä? Eikö še, ken on stolašša? A Mie olen tiän kera ollešša niin kuin paššari.

₂₈Työ oletta aina ollun Miun kera kaikissa Miun ahissukšissa. ₂₉Šen tähen Mie annan teilä čuarin vallan, niin kuin Miun Tuatto on antan Miula čuarin vallan. ₃₀Työ šuatta Miun valtakunnašša šyyvvä ta juuvva Miun stolašša, ta työ issutta valtaistumilla halliččomašša Israelin kahtatoista šukuo.»

₃₁Hospoti šano: «Simoni, Simoni! Šaatana šai luvan šiekluo teitä niin kuin vil'l'ua šieklotah. ₃₂No Mie moliuvuin šiun puolešta, jotta šiun uško ei katois. Šiitä, konša šie kiännyt jälelläh Miun puoleh, lujita vellijäš.»

₃₃Simoni Petri šano Iisussalla: «Hospoti, Šiun kera mie olen valmis mänömäh vaikka tyrmäh tahi vaikka kuolomah». ₃₄No Iisussa vaštasi: «Šanon šiula, Petri: ennein kuin kukko kiekuu tänäpiänä, šie kolmičči šanot, jotta et tunne Milma».

₃₅Iisussa kyšy opaššettaviltah: «Kun Mie työnsin tiät matkah ilmain rahua, ilmain sumččua ta jalačitta, oliko teilä min puutetta?» Hyö vaššattih: «Ei ollun». ₃₆Iisussa šano: «A nyt on toisin: kellä ollou rahua, še ottakkah rahat kerallah, šamoin sumčan. Vain kellä ei olle rahua, še myökäh sviitkan piältäh ta oštakkah miekan. ₃₇Šanon teilä, jotta Miušša tulou tovekši tämä Pyhien Kirjutukšien šana: ‘Hänet luvettih rosvojen joukkoh’. Kaikki, mitä Miušta on šanottu, käy nyt toteh.» ₃₈Opaššettavat šanottih: «Hospoti, täššä on kakši miekkua». Iisussa vaštasi: «Riittäy».

₃₉Šiitä Iisussa läksi linnašta ta mäni Voipuuvuaralla, niin kuin Hänellä oli tapana. Opaššettavat matattih Hänen kera. ₄₀Šinne tultuo Iisussa šano heilä: «Moliutukkua, jotta että joutuis pahan muanitukših». ₄₁Iče Hiän mäni vähäistä loitommakši ta rupesi polvusillah moliutumah. Hiän šano: ₄₂«Tuatto, kun Šie tahtonet, niin vie tämä muokkamal'l'a Miun kyličči. No kumminki olkah niin kuin Šie tahot, ei niin kuin Mie.» ₄₃Šilloin taivahašta ilmesty anheli, kumpani anto Hänellä voimua keštyä. ₄₄Šuuren tušan vallašša Iisussa moliutu niin lujašti, jotta Hänen hiki tippu muah veripisarina. ₄₅Kun Hiän nousi moliutumašta ta tuli opaššettavieh luo, Hiän näki hiät makuamašša murehen painamina. ₄₆«Mitä työ makuatta? Nouškua ta moliutukkua, jotta että joutuis pahan muanitukših.»

₄₇Iisussan vielä paissešša šinne tuli miešjoukko. Juuta, yksi kaheštatoista opaššettavašta, matkasi heijän ieššä. Juuta tuli Iisussan luo antamah Hänellä šuuta. Hiän niätšen oli ieltäpäin šopin hiän kera merkistä: «Kellä mie šuuta annan, Še on še Mieš». ₄₈Iisussa šano hänellä: «Juuta, šuuta antamallako šie petät Ihmisen Pojan?» ₄₉Kun Iisussan ympärillä olijat nähtih, mitä oli tapahtumašša, hyö šanottih: «Hospoti, lyömmäkö miekalla?» ₅₀Yksi heistä iski ylipapin käškyläistä niin, jotta leikkasi häneltä oikien korvan. ₅₁Šiih Iisussa šano: «Heittäkkyä, jo riittäy!» Ta Hiän košetti paššarin korvah ta parenti šen. ₅₂Šen jälkeh Iisussa pakasi ylipappiloilla, jumalankojin vahtien piäliköillä ta kanšan vanhimmilla, kumpaset tultih Häntä ottamah. Hiän šano: «Niin kuin rosvuo työ tulija Milma käymäh miekkojen ta šeipähien kera. ₅₃Joka päivä Mie olin tiän kera jumalankojissa, ettäkä työ konšana noštan kättä Milma vaštah. No nyt on tiän aika, nyt on pimien valta.»

₅₄Hyö otettih Iisussa kiini ta vietih Hänet ylipapin taloh. Petri matkasi jäleššä loitommakkali. ₅₅Kešellä pihua luajittih ropivo, ta ihmiset istuuvuttih šen ympärillä. Petri niise istuutu joukkoh. ₅₆Yksi paššarityttö näki Petrin istumašša ropivon luona, kaččo häntä tarkkaseh ta šano: «Tämä niise oli šen Miehen kera». ₅₇Ka Petri eikki: «Naini, mie en tiijä Häntä». ₅₈Kohta eryäš mieš näki Petrin ta šano: «Šie niise olet heijän joukošta». Petri kiisti vaštah: «En, vellisen, en ole». ₅₉Oisko tunnin piäštä, kun eryäš toini mieš šano varmana: «Tämä niise oli šen Miehen kera, onhan hiän Galileijašta». ₆₀Petri šano: «En malta, mistä šie pakajat». Šiinä šamašša, Petrin vielä paissešša, kukko rupesi kiekumah. ₆₁Hospoti kiänty ta kačahti Petrih. Petri muisti, mitein Hospoti šano hänellä: «Ennein kuin kukko kiekuu, šie kolmičči kieltäyvyt Miušta». ₆₂Petri läksi pihalta ta rupesi lujašti itkömäh.

₆₃Iisussan vahit nakrettih ta lyötih Häntä. ₆₄Hyö šivottih Häneltä šilmät, lyötih näkyö vaššen ta kyšyttih: «Šanopa nyt, ken Šilma löi?» ₆₅Monella muullaki tavalla hyö ivual'tih Häntä.

₆₆Konša tuli päivä, rahvahan vanhimmat, ylipapit ta sakonanopaštajat keräyvyttih yhteh. Iisussa tuotih ta pantih tämän Neuvokunnan eteh.

₆₇Hyö šanottih: «Još Šie olet Hristossa, niin šano še meilä». Iisussa vaštasi: «Kun Mie šen teilä šanonen, työ että ušo. ₆₈Ta kun Mie mitä kyšynen teiltä, työ että vaštua ettäkä piäššä Milma. ₆₉Ka täštä lähtien Ihmisen Poika istuu šuuren Jumalan oikiella kiällä.» ₇₀Šiitä hyö kaikin kyšyttih: «Šiekö kuitenki olet Jumalan Poika?» Iisussa vaštasi: «Iče työ šanotta, jotta Mie olen». ₇₁Šilloin hyö šanottih: «Mitä tovissušta meilä vielä pitäy? Myöhän iče kuulima šen Hänen omašta šuušta.»