Lukan jevanheli 23

₁Hyö lähettih šieltä kaikki yheššä, vietih Iisussa Pilatin eteh ₂ta ruvettih viärittämäh Häntä. Hyö šanottih: «Myö tiijämmä, jotta tämä mieš vetäy viäräh miän rahvašta. Hiän kieltäy makšamašta veroja keisarilla ta vieläi šanou iččieh Hristossakši, Čuariksi.» ₃Pilatti kyšy Iisussalta: «Ka oletko Šie jevreijen Čuari?» Iisussa vaštasi: «Šie šen šanoit». ₄Pilatti šano ylipappiloilla ta rahvašjoukolla: «Mie en niä mitänä viäryä täššä Mieheššä». ₅Vain ylipapit ei annettu periksi. Hyö šanottih: «Hiän smuttiu rahvašta opaštamalla koko Juutijašša. Galileijašta Hiän alotti ta nyt tuli jo tänne Jerusalimihki.» ₆Kuultuoh Galileijašta Pilatti kyšy: «Jottako tämä Mieš on Galileijašta?» ₇Šuatuoh tietyä, jotta Iisussa on Iirotin halliččomalta šeuvulta, hiän käški viijä Hänet Iirotin luo, kumpani niinä päivinä iče oli Jerusalimissa.

₈Iisussan nähtyö Iiroti šuurešti ihaštu, šentäh kun hiän jo ammuin tahto nähä Häntä. Iiroti oli kuullun Iiusussašta ta toivo, jotta Še luatis hänen näheššä minnih kumman. ₉Hiän kyšeli Iisussalta kaikenmoisešta, ka Iisussa ei vaššannun mitänä. ₁₀Ylipapit ta sakonanopaštajat šeisottih šiinä ta viäritettih Iisussua kovašti. ₁₁Iiroti saltattoineh ivuali Iisussua ta pahekši Häntä, šiitä käški šuorittua Hänet komieh vuattieh ta viijä jälelläh Pilatin luo. ₁₂Šinä päivänä Iirotista ta Pilatista tuli tovarissat. Tätä ennein hyö oltih keškenäh vihoissah.

₁₃Pilatti kučču luokšeh ylipapit, vallanpitäjät ta kanšan ₁₄ta šano heilä: «Työ kulettija tämän Miehen miun eteh, jotta Hiän muka ussuttau rahvašta vallanpitäjie vaštah. Mie kyšelin Häntä tiän kuullen ta nävin, jotta tämä Ihmini ei ole viärä yhtehkänä pahah ruatoh, mistä työ Häntä viäritättä. ₁₅Iiroti niise ei löytän Häneštä mitänä viäryä, miehän käsin viijä Hänet Iirotin eteh. Niin jotta tämä Mieš ei ole ruatan mitänä šemmoista, mistä pitäis suutie kuolomah. ₁₆Mie käšen ruoškie Hänet ta šen jälkeh piäššän pois.» ₁₇Hänen niät piti aina Äijänpäivän aikana piäštyä heilä yksi vanki tyrmäštä.

₁₈Šilloin kaikin ruvettih yhteh iäneh karjumah: «Šurma Hänellä! Piäššä meilä Varavva!» ₁₉Varavva oli mieš, kumpani oli pantu tyrmäh linnašša ollehen mellakan ta tapannan tähen. ₂₀Pilatti rupesi tuaš pakajamah, šentäh kun tahto piäštyä Iisussan. ₂₁No hyö vain karjuttih: «Nuakliče Hänet ristih! Nuakliče Hänet ristih!» ₂₂Vielä kolmannen kerran Pilatti šano heilä: «Mitä pahua Hiän on ruatan? Mie en niä Häneššä mitänä, min vuokši Hänen pitäis kuolla. Mie käšen ruoškie Hänet ta piäššän pois.» ₂₃A hyö vain karjuttih täyttä keruo, käšettih nuaklita Iisussa ristih.

Karjunnalla rahvaš ta ylipapit voitettih. ₂₄Pilatti ruato, niin kuin hyö tahottih. ₂₅Hiän piäšti šen miehen, ketä hyö vuajittih – miehen, kumpani istu tyrmäššä mellakan ta tapannan tähen. A Iisussan hiän anto heijän käsih.

₂₆Iisussua lähettih kulettamah. Matalla saltatat pietettih Simoni kirinejalaini, kumpani oli tulošša pellolta linnah. Hyö pantih hänet kantamah ristie Iisussan jäleššä. ₂₇Hiän peräššä matkasi šuuri joukko rahvašta ta äijän naisie, kumpaset voikerrettih ta itettih Iisussua. ₂₈Iisussa kiänty heih päin ta šano: «Elkyä Milma itkekkyä, Jerusalimin naiset. Itkekkyä iččienä ta tiän lapšie. ₂₉Tulou aika, konša šanotah: ‘Ošakkahat ollah lapšie šuamattomat ta ošakkahat ollah naiset, ket ei ole šynnytetty eikä imetetty’. ₃₀Šilloin ihmiset šanotah vuaroilla: ‘Kuatukkua miän piällä’, ta termillä: ‘Peittäkkyä miät’. ₃₁Kun näin ruatah vihannalla puulla, niin mitein käyt kuivalla puulla?»

₃₂Iisussan kera yhtä aikua tuotih šurmattavakši vielä kakši muuta mieštä, kakši pahanruatajua. ₃₃Tultuo paikkah, kumpasen nimi on Piäkoppa, hyö nuaklittih ristih Iisussa ta pahanruatajat, yksi Hänen oikiella, a toini vašemella puolella. ₃₄Iisussa šano: «Tuatto, prosti heitä. Hyö ei malteta, mitä ruatah.» Saltatat juattih keškenäh Iisussan vuattiet, pantih arvalla, jotta ken mitä šais.

₃₅Rahvaš šeiso ta kaččo. Rahvahan piämiehet niise ivual'tih Iisussua ta šanottih: «Toisie pelašti, pelaštakkah nyt Iččeh, kun Hiän ollou Hristossa, Jumalan valittu». ₃₆Saltatat niise nakrettih Iisussua. Hyö tultih Hänen luo, tarittih Hänellä muikieta viinua ₃₇ta šanottih: «Kun Šie ollet jevreijen Čuari, niin pelašša Iččeš». ₃₈Rississä Iisussan piän yläpuolella oli kreikan, latinan ta jevrein kielellä kirjutuš: «Tämä on jevreijen Čuari».

₃₉Yksi rissillä rippujista pahanruatajista kirosi Iisussua: «Kun Šie ollet Hristossa, pelašša Iččeš ta miät». ₄₀No toini kielti häntä: «Etkö šie varaja Jumalua? Šiehän iče niise olet kuolomah suutittu. ₄₁Ka meilä še niin ni pitäyki. Myö šaima šen, min tienasima. A Hiän ei ole ruatan mitänä pahua.» ₄₂Šiitä hiän šano Iisussalla: «Hospoti, muissa milma, konša tulet omah Valtakuntah». ₄₃Iisussa vaštasi hänellä: «Šanon šiula toven: šie jo tänäpiänä olet Miun kera ruajušša».

₄₄Oli keškipäivä, kuuvveš tunti. Päiväni pimeni. Koko mualla tuli pimie, ta šitä kešti yhekšänteh tuntih šuate. ₄₅Jumalankojin saviessa repisi kešeltä kahekši. ₄₆Iisussa karjahti lujah: «Tuatto, Šiun käsih Mie annan henkeni!» Ta näin šanottuo Hiän anto henkeh.

₄₇Kun šuan šaltatan piälikkö näki, mitä tapahtu, hiän ylenti Jumalua ta šano: «Tämä Mieš tosiehki oli vijatoin». ₄₈Šinne oli keräytyn melkoni joukko kaččojie. Kun ihmiset nähtih, mitein kävi, hyö lyötih iččieh rintah ta lähettih pois. ₄₉Kaikki Iisussan tuttavat šeisottih loitompana ta kačottih. Heijän joukošša oltih niise naiset, kumpaset oli tultu Hänen matašša Galileijašta.

_50-51Šielä oli Joosefi-nimini mieš, kumpani oli kotosin jevreijen linnašta Arimafijašta. Hiän oli hyvä ta oikiemielini ihmini ta vuotti Jumalan Valtakunnan tuluo. Hiän kuulu Neuvokuntah, vain ei ollun yhtyn Neuvokunnan meininkih eikä šiih, mitä še ruato Iisussalla. ₅₂Joosefi mäni Pilatin luo ta kyšy Iisussan Ruumista. ₅₃Hiän otti Ruumehen alaš rissiltä, kiäri Šen palttinah ta pani kalmakotiseh, mi oli lohkattu kallivoh ta minne vielä ketänä ei oltu hauvattu. ₅₄Oli piätinččäilta, ta šuovatta oli alkamaisillah.

₅₅Naiset, kumpaset matattih Iisussan kera Galileijašta, mäntih Joosefin jäleššä ta nähtih kalmakotini ta še, mitein Iisussan Ruumis pantih šinne. ₅₆Hyö tultih linnah ta varuššettih hyvänhajuista pyhävoita ta voitimie. Ka Sakonan käšyn mukah hyö piettih šuovattana lepuo.