Matvein jevanheli 19

₁Konša Iisussa oli lopettan nämä pakinat, Hiän läksi Galileijašta ta mäni Jortanojoven toista puolta Juutijah. ₂Hänellä jäleššä matkasi äijän rahvašta, ta Hiän parenti hiät.

₃Hänen luo tultih farisseit, kumpasien himotti šuaha Hänet šanašta kiini. Hyö kyšyttih: «Šuauko mieš erota naiseštah vaikka min as's'an takie?» ₄Iisussa vaštasi heilä: «Ettäkö ole luken, jotta kaiken Luatija jo alušta šuate luati ihmisen miehekši ta naisekši? ₅Šentäh mieš jättäy tuattoh ta muamoh ta yhtyy omah naiseh, ta näistä kahešta tulou yksi liha. ₆Niin jotta hyö ei olla enämpi kakši, vain yksi. Ta min Jumala yhisti, šitä elkäh ihmini erottakkah.»

₇Farisseit kyšyttih Iisussalta: «Mintäh šilloin Moissei on šanon, jotta mieš voit erota naiseštah, kun antanou hänellä erokirjan?» ₈Hiän šano: «Moissei anto teilä vallan erota naisešta, šentäh kun työ oletta niin kovašytämisie. Kumminki alkujah ei ollun näin. ₉Ka Mie šanon teilä: ken eruou naiseštah muušta šyystä kuin naisen huoruinnan tähen, ta akottuu toisen kera, še iče huoruiččou. Ta še, ken nai toisen miehen jättämän naisen, niise huoruiččou.»

₁₀Opaššettavat šanottih: «Kun akottumini merkinnöy miehellä tätä, niin parempi on olla akottumatta». ₁₁Šiih Iisussa šano: «Ei kaikin voija elyä ilmain naista, kun vain ne, kellä on annettu šemmoni oša. ₁₂On kaččuot akottumah kelvottomie, ket muamon vačašta šuate ollah šemmosie. Toisie ihmiset luajittih šemmosekši. Ta on vielä niitäki, ket Taivahien Valtakunnan tähen eletäh ilmain naista. Ken voinou tämmösen ošan ottua, še ottakkah.»

₁₃Iisussan luo tuotih lapšie, jotta Hiän panis kiät heijän piällä ta moliutuis. Opaššettavat moitittih tuojie. ₁₄No Iisussa šano: «Antakkua lapšien olla. Elkyä pietelkyä heitä tulomašta Miun luo. Heijän moisilla kuuluu Taivahien Valtakunta.» ₁₅Hiän pani käteh lapšien piällä ta šen jälkeh läksi šieltä.

₁₆Šiitä Iisussan luo tuli yksi mieš ta kyšy: «Hyvä Opaštaja! Mitä hyvyä miun pitäis ruatua, jotta šaisin ilmasenikusen elämän?» ₁₇Iisussa šano hänellä: «Mintäh šie šanot Milma hyväkši? On vain yksi ainut, ken on hyvä, Jumala. Kun tahtonet piäššä ilmasenikuseh elämäh, niin elä käškyjen mukah.» ₁₈«Mimmosien käškyjen?» mieš kyšy. Iisussa šano: «Elä tapa; elä makua vierahan naisen kera; elä varašša; tovistuas's'a elä valehtele; ₁₉kunnivoita tuattuoš ta muamuoš ta tykkyä lähimmäistäš niin kuin iččieš». ₂₀Nuori mieš šano: «Kaikkien näijen käškyjen mukah mie olen elän nuorešta šuate. Mitä vielä miun pitäis ruatua?» ₂₁Iisussa šano hänellä: «Kun tahtonet olla täyvellini, niin mäne ta myö kaikki, mitä šiula on, ta jua rahat köyhillä. Šilloin šiula on uarreh taivahissa. Tule šiitä ta aššu Miun kera.» ₂₂Konša nuori mieš kuuli nämä šanat, hiän läksi murehissah pois, šentäh kun hänellä oli äijän hyvysie.

₂₃Šiitä Iisussa šano opaššettavillah: «Šanon teilä toven: vaikie on pohatan piäššä Taivahien Valtakuntah. ₂₄Ta vielä šanon teilä: helpompi on verbl'udan männä nieklan šilmäštä läpi kuin pohatan piäššä Jumalan Valtakuntah.» ₂₅Tämän kuultuo opaššettavat ihmeteltih ta kyšyttih: «Kenpä šilloin voipi pelaštuo?» ₂₆Iisussa kaččo heih ta šano: «Ihmiset šitä ei voija, ka Jumala voit kaiken».

₂₇Šiitä Petri šano Iisussalla: «A miteinpäš myö? Myö jättimä kaiken ta läksimä Šiun matkah. Mitäpä myö šiitä šuamma?»

₂₈Iisussa šano heilä: «Šanon teilä toven: uuvven muailmanajan tullešša Ihmisen Poika istuutuu valon valtaistumellah. Šiitä niise työ, kumpaset oletta kulken Miun kera, šuatta istuo kahellatoista valtaistumella ta hallita Israelin kahtatoista heimuo. ₂₉Ta jokahini, ken Miun nimen tähen jättäy oman talon, vellet, čikot, tuaton, muamon, oman naisen, lapšet tahi pellot, šuau niijen tilah šatua kertua enämmän ta periy ilmasenikusen elämän. ₃₀Vain monet enšimmäiset tullah viimesiksi ta viimeset enšimmäisiksi.»