Markin jevanheli 6

₁Iisussa läksi šieltä ta tuli kotilinnah. Opaššettavat matattih Hänen kera. ₂Kun tuli šuovatta, Hiän rupesi opaštamah sinagogašša. Monet kuulijista ihmeteltih ta kyšyttih: «Mistä Tuo ollou šuanun kaiken tämän? Mi ollou tuo Hänellä annettu viisahuš? Ta mitä ollah nuo šuuret ruavot, kumpasie Hiän ruatau käsilläh? ₃Eikö Hiän ole še kirvešmieš, Muarien poika, Juakon, Josijan, Juutan ta Simonin velli? Tiälä Hänen čikotki eletäh miän joukošša.» Ta niin hyö kieltäyvyttih Häneštä.

₄Iisussa šano heilä: «Missänä muuvvalla Jumalan viessintuojua ei niin pahekšita kuin omašša kotilinnašša, heimolaisien luona ta omašša koissa». ₅Ta Hiän ei voinun ruatua šielä yhtänä šuurta ruatuo, vain muutomie voimattomie Hiän parenti panomalla kiät heijän piällä. ₆Iisussa kummekši šitä, jotta ihmiset ei ušottu Häneh. Šiitä Hiän kulki kyläštä toiseh ta opašti.

₇Iisussa kučču luokšeh kakšitoista opaššettavuah. Hiän toimitti heitä matkah kakšin miehin ta anto heilä vallan ajua ihmisistä piessoja. ₈Hiän kielti heitä ottamašta matkah muuta kuin matkakepin: hyö ei šuatu ottua leipyä, ei sumččua eikä rahua vyöh. ₉Jalačit hyö šuatih panna jalkah, no ei šuatu panna piällä kahta paitua. ₁₀Iisussa šano heilä: «Mih taloh mänettä yökši, šiinä eläkkyä šini, kuni ei tule aika lähtie pois. ₁₁Missä paikašša teitä ei otettane vaštah eikä kuunneltane, lähtekkyä šieltä ta puistakkua pölyt jaloista. Še on tovissukšena šen paikan eläjie vaštah. Toven šanon teilä: suutupäivänä Sodomin ta Gomorran eläjillä on helpompi kuin šen linnan eläjillä.»

₁₂Šiitä opaššettavat lähettih ta šaneltih, jotta kaikkien pitäis jättyä riähäššä elämini ta kiäntyö Jumalan puoleh. ₁₃Hyö ajettih pois monta piessua ihmisistä ta voijettih pyhävoilla monie läsijie ta niin parennettih hiät.

₁₄Čuari Iiroti niise kuuli Iisussašta, Hänen nimi niätšen tunnettih jo joka puolella. Iiroti šano: «Iivana Kaštaja on nouššun kuollehista, šentäh Hänellä ollah nämä voimat». ₁₅Eryähät šanottih: «Hiän on Il'l'a», a toiset: «Hiän on Jumalan viessintuoja, yhenmoini kuin ammuset viessintuojat». ₁₆Kun Iiroti kuuli šen, hiän šano: «Iivana, še mieš, keltä mie käsin leikata piän, on nouššun kuollehista».

₁₇Iiroti niät oli käšken ottua Iivanan kiini, panna hänet rautoih ta viijä tyrmäh. Tämän Iiroti oli ruatan Hilippä-velleh naisen Irodiadan vuokši, kumpasen oli nainun. ₁₈No a še Iivana oli šanon Iirotilla: «Šiun ei šua elyä velleš naisen kera». ₁₉Šentäh Irodiada ei voinun šietyä Iivanua ta ois tahton tappua hänet, ka eipä voinun. ₂₀Iiroti niät varasi Iivanua, šentäh kun tiesi hänet oikiemielisekši ta pyhäkši miehekši. Iiroti šuojeli Iivanua ta mielelläh kuunteli häntä, vaikka hänen pakinat moničči vaivattih Iirotie.

₂₁Irodiada piäsi ruatamah, mitä tahto, kun Iiroti omana šyntymäpäivänä luati pruasniekan omilla korkiearvosilla virkamiehillä ta šotapiäliköillä ta Galileijan mahtimiehillä. ₂₂Irodiadan tytär tuli pruasniekkah ta alko tanššie. Še miellytti Iirotie ta hänen vierahie. Čuari šano tytöllä: «Kyšy miulta mitä vain tahot, niin mie annan šen šiula». ₂₃Hiän pošiutu ta lupasi tytöllä: «Mitä šuinki kyšynet miulta, šen mie šiula annan, vaikka puoli valtakuntua». ₂₄Tyttö läksi šieltä ta kyšy muamoltah: «Mitä miun ois kyšyö?» Muamo šano: «Kyšy Iivana Kaštajan piätä». ₂₅Tyttö kiirehešti mäni jälelläh čuarin luo ta šano: «Mie tahon, jotta šie nyt ta šillä kertua toisit miula luuvvalla Iivana Kaštajan piän».

₂₆Čuari apeutu šiitä, ka kun hiän oli vierahien kuullen pošiutun, hiän ei voinun kieltäytyö omašta šanašta. ₂₇Ta niin čuari šamašša toimitti saltatan ta käški tuuvva Iivanan piän. ₂₈Saltatta mäni tyrmäh ta leikkasi Iivanalta piän. Šiitä hiän toi šen luuvvalla tytöllä, a tyttö anto šen muamollah. ₂₉Kun Iivanan opaššettavat kuultih tämä, hyö tultih ta otettih hänen ruumis ta hauvattih še.

₃₀Apostolit keräyvyttih Iisussan luo ta šanottih Hänellä kaikki, mitä hyö oli ruattu ta mitä opaššettu. ₃₁Iisussa šano heilä: «Läkkä nyt rahvahattomah paikkah, šielä työ šuatta levähellä vähäsen». Ihmisie niät tuli ta mäni, jotta opaššettavilla ei ollun aikua ni šyyvvä. ₃₂Šiitä hyö lähettih rahvahattomah paikkah venehellä, jotta olla omistah. ₃₃No rahvaš näki heijän lähön, ta monet tunnettih hiät. Ihmisie juoksi maičči kaikista linnoista. Hyö kerittih perillä ennein heitä ta keräyvyttih yhteh Häntä vuottamah.

₃₄Konša Iisussa piäsi rantoih ta nousi veneheštä, Hiän näki kaikki nämä ihmiset. Hänellä tuli heitä suali, šentäh kun hyö oltih niin kuin lampahat paimenta vailla. Hiän rupesi opaštamah heitä ta pakasi heilä pitälti. ₃₅Kun päivä jo kallistu iltah, opaššettavat tultih Iisussan luo ta šanottih: «Tämä paikka on tyhjä ta on jo myöhäni aika. ₃₆Toimita ihmiset pois, jotta hyö mäntäis lähisih taloloih ta kylih oštamah ičelläh leipyä. Heilähän ei ole mitänä šyötävyä.» ₃₇Iisussa vaštasi opaššettavilla: «Antakkua työ heilä ruokua». Hyö šanottih Hänellä: «Meinuatko, jotta miän pitäy lähtie oštamah kahellašualla dinarilla leipyä ta antua ne heilä šyötäväkši?» ₃₈Iisussa kyšy heiltä: «Kuin monta leipyä teilä on? Käykyä kaččomašša.» Hyö käytih kaččomašša ta šanottih: «Viisi leipyä ta kakši kalua».

₃₉Iisussa käški opaššettavien issuttua kaikki ihmiset joukkoloih vihannalla nurmikolla. ₄₀Rahvaš istuuvuttih joukkoloih, šavoin ta viisinkymmenin henkin. ₄₁Šiitä Iisussa otti ne viisi leipyä ta kakši kalua, kaččo ylähyäkši taivahah ta šano niistä passipot Jumalalla. Hiän katkuali leivät ta anto palat opaššettavilla, ta hyö juattih ne rahvahalla. Šamoin Hiän jako kaikilla ne kakši kalua. ₄₂Kaikin šyötih kyllitellein. ₄₃Šyömättä jiänehie leivänpalasie kerättih kakšitoista täyttä vakallista ta kaluaki jäi. ₄₄A šyöjie oli viisituhatta mieštä.

₄₅Ruttoh šen jälkeh Iisussa käški opaššettavien aštuo veneheh ta lähtie iellä Häntä järven poikki Vifsaidah, kuni Hiän toimittau rahvašjoukon pois. ₄₆Hiän prostiutu rahvahan kera ta läksi vuaralla moliutumah.

₄₇Konša tuli ilta, niin veneh oli keškijärvellä, a Iisussa oli yksin mualla. ₄₈Hiän näki, jotta opaššettavilla oli jykie šoutua vaštatuuleh. Yön nellännen vahin paikoilla Hiän tuli vettä myöte aštumalla heitä kohen ta meinasi männä heistä kyličči. ₄₉Kun opaššettavat nähtih Hänet vettä myöte aštumašša, hyö smietittih šitä kuutessiutujakši ta karjeuvuttih. ₅₀Kaikin hyö nähtih Hänet ta pöläššyttih. No šamašša Iisussa rupesi heitä pakauttamah ta šano heilä: «Olkua rauhašša. Mie še täššä olen. Elkyä varakkua.»

₅₁Šiitä Hiän aštu heijän luo veneheh ta tuuli vakautu. Opaššettavat oltih oikeista oikein kummissah. ₅₂Šeki, jotta leivät oli lisäyvytty, ei avannun heijän šilmie, šentäh kun heijän šytämet oltih šokiet.

₅₃Järven poikki piäštyö hyö tultih rantoih Gennisaretissa. ₅₄Kun vain hyö nouštih veneheštä, ihmiset tunnettih Iisussa. ₅₅Hyö juoštih ympäri koko šeuvun ta šuatettih šana Iisussan tulošta. Läsijie alettih kantua šijoilla šinne, missä kuultih Hänen olovan. ₅₆Kunne vain Hiän mäni, kyläh, linnah tahi taloh, šinne kannettih läsijie aukeilla paikoilla ta molittih, jotta ne šuatais košettua hoti Hänen sviitkan helmua. Ta kaikin, ket košetettih Häntä, parettih.