Jiävintä Iivanalla 20

₁Mie nävin, jotta taivahašta šolahti anheli, kumpasella oli kiäššä pohjattoman kaivon avuan ta jykie riimu. ₂Anheli otti kiini drakonin, tuon muinasien aikojen kiärmehen, min nimet ollah juaveli ta šaatana. Hiän šito šen riimuh tuhannekši vuuvvekši, ₃šalpasi šen pohjattomah kaivoh ta pani kaivon oveh pečatin. Enämpi drakoni ei šua muanittua kanšoja viäräh, kuni ei kulu tuhat vuotta. Šiitä še on piäššettävä irti vähäsekši aikua.

₄Mie nävin valtaistumie, ta niillä, ket ašetuttih istumilla, annettih valta suutie. Mie nävin niijen henket, keltä oli leikattu piä Iisussan tovissukšen ta Jumalan šanan tähen. Hyö ei ruvettu kumartamah svierillä eikä šen pačaškuvalla eikä otettu šen merkkie oččah eikä käteh. Hyö nouštih eloh ta hallittih yheššä Hristossan kera tuhat vuotta. ₅Muut ei nouštu eloh šini, kuni ei männyn tuhat vuotta.

Tämä on enšimmäini kuollehista noušomini. ₆Ošakkahie ta pyhie ollah ne, ket piäššäh enšimmäiseh kuollehista noušomiseh! Heih toisella kuolomalla ei ole valtua, vain heistä tulou Jumalan ta Hristossan pappija ta hyö hallitah Hristossan kera tuhat vuotta.

₇Konša mänöy tuhat vuotta, piäššetäh šaatana tyrmäštä, ta še lähtöy kiertämäh koko muata ta muanittamah kanšoja viäräh. Še eksyttäy Gogin ta Magogin ta keryäy muan rahvahat šotah, ta šotajoukkoja on niin kuin meren rannalla hiekkua. ₈Ne keräyvytäh muan joka puolelta ta ašetutah pyhien elošijan ympärillä ta armahan linnan ympärillä. ₉Ka taivahašta isköy tuli ta nielasou ne kaikki. ₁₀Šaatana, kanšojen ekšyttäjä, työnnetäh šamah rikinkačkuseh tuliseh järveh, missä svieri ta viärä viessintuoja jo ollah. Šielä ne jouvutah muokkautumah yötä päivyä, aina ta ilmasen ijän.

₁₁Mie nävin šuuren valkien valtaistumen ta Šen, ken šillä istuu. Hänen nävön ieštä pakeni mua ta taivaš, eikä niitä enämpi ollun. ₁₂Ta nävin mie kuollehet, šuuret ta pienet, šeisomašša Jumalan ieššä. Kirjat avattih, šiinä oli elämänkirjaki. Kuollehie suutittih šen mukah, mitä kirjoih oli kirjutettu, jokahini omie ruatoja myöte. ₁₃Meri anto omat kuollehet, Šurma ta Tuonela annettih omat kuollehet, ta kaikki hiät suutittih omien ruatojen mukah. ₁₄Šiitä Šurma ta Tuonela luotih tuliseh järveh. Tulini järvi on toini kuoloma. ₁₅Jokahini, kenen nimie ei löytyn elämänkirjašta, luotih tuliseh järveh.