15 LUKU. 15

₂"Vastaako viisas tuulta pieksämällä,

täyttääkö hän rintansa itätuulella?

₃Puolustautuuko hän puheella, joka ei auta,

ja sanoilla, joista ei ole hyötyä?

₄Itse jumalanpelonkin sinä teet tyhjäksi

ja rikot hartauden Jumalaa rukoilevilta.

₅Sillä sinun pahuutesi panee sanat suuhusi,

ja sinä valitset viekasten kielen.

₆Oma suusi julistaa sinut syylliseksi, enkä minä;

omat huulesi todistavat sinua vastaan.

₇Sinäkö synnyit ihmisistä ensimmäisenä,

luotiinko sinut ennenkuin kukkulat?

₈Oletko sinä kuulijana Jumalan neuvottelussa

ja anastatko viisauden itsellesi?

₉Mitä sinä tiedät, jota me emme tietäisi?

Mitä sinä ymmärrät, jota me emme tuntisi?

₁₀Onpa meidänkin joukossamme harmaapää

ja vanhus, isääsi iällisempi.

₁₁Vähäksytkö Jumalan lohdutuksia

ja sanaa, joka sinua piteli hellävaroin?

₁₂Miksi sydämesi tempaa sinut mukaansa,

miksi pyörivät silmäsi,

₁₃niin että käännät kiukkusi Jumalaa vastaan

ja syydät suustasi sanoja?

₁₄Kuinka voisi ihminen olla puhdas,

kuinka vaimosta syntynyt olla vanhurskas!

₁₅Katso, pyhiinsäkään hän ei luota,

eivät taivaatkaan ole puhtaat hänen silmissänsä,

₁₆saati sitten ihminen, inhottava ja kelvoton,

joka juo vääryyttä niinkuin vettä.

₁₇Minä julistan sinulle, kuule minua,

minä kerron, mitä olen nähnyt,

₁₈mitä viisaat ilmoittavat,

salaamatta, mitä olivat isiltänsä saaneet,

₁₉niiltä, joille yksin maa oli annettuna

ja joiden seassa ei muukalainen liikkunut:

₂₀'Jumalattomalla on tuska koko elämänsä ajan,

ne vähät vuodet, jotka väkivaltaiselle on määrätty.

₂₁Kauhun äänet kuuluvat hänen korvissansa,

keskellä rauhaakin hänet yllättää hävittäjä.

₂₂Ei usko hän pääsevänsä pimeydestä,

ja hän on miekalle määrätty.

₂₃Hän harhailee leivän haussa: missä sitä on?

Hän tuntee, että hänen vierellään on valmiina

pimeyden päivä.

₂₄Tuska ja ahdistus kauhistuttavat häntä,

masentavat hänet

niinkuin kuningas valmiina hyökkäykseen.

₂₅Koska hän ojensi kätensä Jumalaa vastaan

ja pöyhkeili Kaikkivaltiasta vastaan,

₂₆ryntäsi häntä vastaan niska jäykkänä,

taajain kilvenkupurainsa suojassa;

₂₇koska hän kasvatti ihraa kasvoihinsa

ja teki lanteensa lihaviksi,

₂₈asui hävitetyissä kaupungeissa,

taloissa, joissa ei ollut lupa asua,

₂₉jotka olivat määrätyt jäämään raunioiksi,

sentähden hän ei rikastu,

eikä hänen omaisuutensa ole pysyväistä,

eikä hänen viljansa notkistu maata kohden.

₃₀Ei hän pääse pimeydestä;

tulen liekki kuivuttaa hänen vesansa,

ja hän hukkuu hänen suunsa henkäyksestä.

₃₁Älköön hän turvatko turhuuteen — hän pettyy;

sillä hänen voittonsa on oleva turhuus.

₃₂Mitta täyttyy ennen aikojaan,

eikä hänen lehvänsä vihannoi.

₃₃Hän on niinkuin viinipuu,

joka pudottaa raakaleensa,

niinkuin öljypuu,

joka varistaa kukkansa.

₃₄Sillä jumalattoman joukkio on hedelmätön,

ja tuli kuluttaa lahjustenottajan majat.

₃₅He kantavat tuhoa ja synnyttävät turmiota,

ja heidän kohtunsa valmistaa petosta.'"