29 LUKU. 29

₁Joka laupeuden tekee,

se lähimmäiselleen lainaa;

ja joka häntä kädellänsä tukee,

se pitää käskyt.

₂Lainaa lähimmäisellesi silloin,

kun hän on tarpeessa;

mutta maksa myös takaisin

lähimmäisellesi määräaikana.

₃Pidä sanasi

ja ole luotettava häntä kohtaan,

niin sinä joka aika saat, mitä tarvitset.

₄Moni pitää saatua lainaa

löytötavarana

ja tekee vaivaa auttajillensa.

₅Siihen asti kunnes saa,

hän suutelee kättäsi

ja puhuu nöyrällä äänellä

lähimmäisensä rahoista;

mutta maksuaikana hän vitkastelee

ja antaa maksuksi valittavia sanoja

ja syyttää huonoa aikaa.

₆Jos hän kykeneekin maksamaan,

saa toinen tuskin puolet

ja saa senkin pitää löydetyn veroisena;

mutta jollei kykene,

on hän riistänyt toiselta hänen rahansa,

ja tämä on syyttömästi saanut

hänestä vihamiehen:

kirouksia ja solvauksia

hän antaa toiselle maksuksi,

antaa maksuksi häväistystä

kunnioituksen sijaan.

₇Moisen pahuuden tähden

monikin kääntyy selin:

he pelkäävät tulevansa

syyttömästi riistetyiksi.

₈Mutta kurjaa kohtaan

ole kuitenkin kärsivällinen,

äläkä anna hänen kauan odottaa

laupeuden tekoa.

₉Käskysanan tähden

auta puutteenalaista,

äläkä käännytä häntä köyhyydessään

tyhjin käsin pois.

₁₀Hukkaa hopeata

veljen ja ystävän tähden,

älköönkä se ruostuko hukkaan kiven alla.

₁₁Pane talteen itsellesi aarre

Korkeimman käskyjen mukaan,

ja se on sinulle paljoa hyödyllisempi

kuin kulta.

₁₂Sulje almujen antamista

talteen kammioihisi,

niin se pelastaa sinut

kaikesta onnettomuudesta.

₁₃Paremmin kuin luja kilpi

ja vahva keihäs

se sotii sinun puolestasi

vihamiestä vastaan.

₁₄Hyvä mies takaa lähimmäistänsä,

mutta häpynsä menettänyt

jättää hänet pulaan.

₁₅Älä unhota takaajan hyviä tekoja,

sillä hän on antanut itsensä alttiiksi

sinun puolestasi.

₁₆Syntinen hävittää

takaajansa omaisuuden,

₁₇ja jolla on kiittämätön mieli,

se jättää pelastajansa pulaan.

₁₈Takuu on tuhonnut

monen varakkaan

ja saattanut heidät ajelehtimaan

kuin meren aallot.

Se on tehnyt kodittomiksi

mahtavia miehiä,

niin että he ovat saaneet harhailla

vieraissa kansoissa.

₁₉Syntinen sortuu takuisiin,

ja keinottelija sortuu oikeusjuttuihin.

₂₀Auta lähimmäistäsi

vointisi mukaan,

mutta varo, ettet itse sorru.

₂₁Tärkeintä hengenpiteiksi

on vesi ja leipä

sekä vaate ja huone

alastomuuden peitteeksi.

₂₂Parempi köyhän elämä

omassa lautasuojuksessa

kuin loistoherkut vieraitten taloissa.

₂₃Tyydy vähään niinkuin paljoonkin,

niin pääset kuulemasta solvauksia

sukuperäsi tähden.

₂₄Paha on elää

kulkien talosta taloon;

ja missä muukalaisena asuu,

siellä ei voi suutansa avata.

₂₅Saat syöttää ja juottaa,

eikä kiitosta tule,

ja näitten lisäksi joudut kuulemaan

karvaita sanoja:

₂₆"Tule tänne, muukalainen,

laita pöytä kuntoon,

ja jos sinulla on jotakin käsillä,

anna minulle syötäväksi". —

₂₇"Mene pois, muukalainen,

arvokkaamman tieltä.

Minun veljeni on tullut vieraaksi;

tarvitaan vieraan varaa."

₂₈Tämä on raskasta

ymmärtäväiselle ihmiselle:

moittiminen sukuperän tähden

ja velkojan solvaukset.