6 LUKU. 6

₁"Minne on mennyt rakkaasi,

sinä naisista kaunein?

Kunne on kääntynyt rakkaasi?

Etsikäämme häntä yhdessä."

₂"Rakkaani on mennyt yrttitarhaansa,

balsamilavojen luo,

paimentamaan yrttitarhoissa ja liljoja poimimaan.

₃Minä olen rakkaani oma, ja rakkaani on minun —

hän, joka paimentaa liljojen keskellä."

₄"Kaunis kuin Tirsa olet sinä, armaani,

suloinen kuin Jerusalem,

peljättävä kuin sotajoukot.

₅Käännä pois silmäsi minusta,

sillä ne kiehtovat minut.

Sinun hiuksesi ovat kuin vuohilauma,

joka laskeutuu Gileadilta.

₆Sinun hampaasi ovat kuin lauma uuhia,

pesosta nousseita,

kaikilla kaksoiset,

ei yhtäkään karitsatonta.

₇Kuin granaattiomena, kypsyyttään halkeileva,

on sinun ohimosi huntusi takana.

₈Kuusikymmentä on kuningatarta

ja kahdeksankymmentä sivuvaimoa

ja nuoria naisia ilman määrää:

₉yksi ainoa on minun kyyhkyseni, puhtoiseni,

äitinsä ainokainen, synnyttäjänsä valio.

Neitoset hänet nähdessään kiittävät hänen onneansa,

kuningattaret ja sivuvaimot ylistävät häntä."

₁₀"Kuka on neito, joka ylenee kuin aamunkoi,

kauniina kuin kuu, kirkkaana kuin päivänpaiste,

peljättävänä kuin sotajoukot?"

₁₁"Pähkinätarhaan minä menin

katselemaan laakson vihreyttä,

katsomaan, joko viiniköynnös versoo,

joko kukkivat granaattipuut.

₁₂Aavistamattani asetti sieluni minut

jalon kansani vaunuihin."