Job 10

₁Olen väsynyt elämään.

Minä päästän valitukseni valloilleen.

Olen katkera ja puhun tuskani julki.

₂Jumala, älä tuomitse minua syylliseksi!

Kerro minulle, miksi käyt oikeutta minua vastaan.

₃Mitä sinä siitä hyödyt, että sorrat minua,

että hyljeksit omien kättesi luomusta

ja annat menestyksen valaista jumalattomien tiet?

₄Onko sinulla samanlaiset silmät kuin meillä,

näetkö sinä samalla tavoin kuin ihminen näkee?

₅Ovatko sinun päiväsi vähät kuin ihmisen päivät,

hupenevatko sinun vuotesi niin kuin ihmisen vuodet?

₆Sinä tutkit tarkoin minun rikkomukseni

ja otat selvää, mitä syntejä olen ehkä tehnyt,

₇vaikka hyvin tiedät, että en ole syyllinen,

ja tiedät, ettei sinun käsistäsi pelasta mikään.

₈Sinun kätesi ovat punoneet minut kokoon.

Oletko nyt muuttanut mielesi, aiotko tuhota minut?

₉Muista, että olet itse minut tehnyt maan savesta!

Nytkö teet minut maan tomuksi jälleen?

₁₀Sinä vuodatit minut kuin maidon astiaan,

sinä kiinteytit minut muotooni kuin juuston,

₁₁olet pukenut minut lihaan ja nahkaan,

liittänyt luilla ja jänteillä minut kokoon.

₁₂Sinä annoit minulle elämän, olit uskollinen,

sinun huolenpitosi oli suojanani.

₁₃Mutta tämä, mikä on minua kohdannut,

oli jo valmiina sinun mielessäsi.

Nyt minä tiedän, mitä sinä sydämessäsi haudoit.

₁₄Jos minä tein väärin, aina sinä olit siinä

etkä koskaan jättänyt rankaisematta.

₁₅Ja nyt, jos olen syyllistynyt pahaan, voi minua!

Mutta vaikka olisin elänyt kuinka nuhteettomasti,

en silti voisi nostaa päätäni,

sillä olisin yleinen pilkan kohde

ja näkisin vain kurjuuteni.

₁₆Jos pidän pääni pystyssä, sinä metsästät minua kuin leijona,

minä saan jälleen kokea tuon ihmeteltävän voimasi.

₁₇Yhä uusia todistajia sinä tuot eteeni,

sinun vihasi kasvaa kasvamistaan,

yhä uusia joukkoja sinä lähetät kimppuuni.

₁₈Miksi vedit minut ulos äidinkohdusta?

Kunpa olisin menehtynyt alkuuni

eikä yksikään silmä olisi minua nähnyt!

₁₉Kunpa minua ei olisi koskaan ollut!

Minut olisi viety suoraan kohdusta hautaan.

₂₀Ovathan päiväni vähät ja ne päättyvät pian.

Päästä jo irti! Anna minun iloita hetki,

₂₁ennen kuin menen pimeyden ja kuoleman varjon maahan,

menen, enkä enää palaa,

₂₂kuoleman varjon ja sekasorron maahan,

synkkään maahan,

maahan, jossa valokin on pimeyttä.