Job 12

₂– No olivatpa äänessä viisaat miehet!

Kun te kuolette, kuolee viisaus maasta!

₃Mutta on minullakin ymmärrystä,

en häviä teille yhtään.

Kuka hyvänsä voi tuollaista puhua!

₄Minä olen nyt ihmisille naurun aihe,

minä, joka käännyin Jumalan puoleen ja aina sain vastauksen!

Olen viaton ja nuhteeton, ja silti naurun aihe.

₅Onnen hylkäämä ansaitsee halveksuntaa,

sanovat ne, joilla ei ole huolia,

ja töytäisevät vielä kerran sitä, joka jo horjuu.

₆Mutta rosvojen teltat, ne saavat olla rauhassa.

Jotka Jumalaa uhmaavat, elävät hyvin,

he ovat kääntäneet Jumalan puolelleen.

₇Kysy sinä eläimiltä, ne kertovat sen sinulle,

kysy taivaan linnuilta, ne sen sinulle ilmoittavat.

₈Katso maata, se on valmis opettamaan,

meren kalatkin sen sinulle kertovat.

₉Kaikki ne tietävät tämän:

Herra itse on kaiken tehnyt,

₁₀hän, jonka kädessä on kaikki mikä elää,

jokaisen ihmisen henki.

₁₁Eikö korva tunnustele sanoja

niin kuin suu maistelee ruokaa?

₁₂Vanhuksillako vain on viisaus,

pitkä ikäkö yksin antaa ymmärryksen?

₁₃Jumalan on viisaus, hänen on voima,

hän tietää ja päättää.

₁₄Minkä Jumala tuhoaa, sitä ei rakenneta uudestaan.

Kenet hän vangitsee, sille eivät portit aukene.

₁₅Kun hän pidättää vedet taivaassa, tulee kuivuus,

kun hän päästää ne irti, ne myllertävät maan.

₁₆Hänen on voima ja taito –

eksy tai eksytä, hänen tekoaan olet.

₁₇Hän ajaa neuvonantajat alastomina pois

ja riistää tuomareilta järjen.

₁₈Hän katkoo kuninkaiden sitomat köydet,

kuninkaiden vyötäisille hän sitoo lannevaatteen.

₁₉Papit hän ajaa alastomina pois,

hän kukistaa vanhat valtasuvut.

₂₀Parhaankin puhujan huulilta hän vie sanat,

kansan vanhimmilta hän vie ymmärryksen.

₂₁Hän kaataa ylenkatseen jalosukuisten ylle,

hän irrottaa sankareilta vyön.

₂₂Hän paljastaa synkimmät kuilut,

mustimman pimeyden hän valaisee.

₂₃Hän antaa kansojen kasvaa ja kukistaa ne jälleen,

hän antaa kansoille tilaa ja pyyhkäisee sitten ne pois.

₂₄Hän vie kansojen johtajilta järjen

ja jättää heidät harhailemaan tiettömässä autiomaassa –

₂₅pimeässä he hapuilevat, valoa vailla,

hoipertelevat sinne tänne kuin juopuneet.