Sananlaskut 8

₁Kuulkaa! Viisaus kutsuu,

ymmärrys korottaa äänensä.

₂Kukkulan laella, tien vierellä se seisoo,

siellä missä polut haarautuvat eri suuntiin.

₃Markkinapaikoilla, tungoksen keskellä,

kaupunkiin vievillä porteilla se huutaa:

₄»Teitä minä kutsun, ihmiset,

teille kaikille osoitan sanani.

₅Hankkikaa viisautta, te ymmärtämättömät,

hankkikaa tietoa, te houkat!

₆Kuulkaa! Minä puhun totuuden sanoja,

puhun ilman vilppiä, kun suuni avaan.

₇Minkä kieleni tuo julki, se on kaikki totta,

huuleni kauhistuvat jumalattomuutta.

₈Minkä puhun, se pitää paikkansa,

puheeni ei ole kieroa eikä väärää.

₉Se on selkeää sille, joka ymmärtää,

helppoa sille, joka on tavoittanut tiedon.

₁₀Arvostakaa ohjeitani enemmän kuin hopeaa,

tietoa enemmän kuin kalleinta kultaa,

₁₁sillä viisaus on koralleja arvokkaampaa,

mitkään aarteet eivät vedä sille vertaa.

₁₂»Minä, viisaus, viihdyn älyn seurassa,

harkinta ja tieto ovat kumppanini.

₁₃Joka Herraa pelkää, vihaa kaikkea pahaa.

Ylpeyttä minä vihaan, kopeaa mieltä,

pahoja tekoja ja vilpillistä puhetta.

₁₄Minulta tulee ajatus, minulta sen toteutus,

minä olen ymmärrys, minun on voima.

₁₅Minun avullani kuninkaat hallitsevat,

maan mahtavat säätävät oikeat lait.

₁₆Minun avullani valtiaat pitävät valtaa,

kansan johtajat antavat oikeat tuomiot.

₁₇Minä rakastan niitä, jotka minua rakastavat,

ne, jotka etsivät, löytävät minut.

₁₈Minun kanssani tulevat rikkaus ja kunnia,

ehtymätön vauraus ja suuri siunaus.

₁₉Minun antini on parempaa kuin puhtain kulta,

minun lahjani paremmat kuin paras hopea.

₂₀Minä vaellan totuuden tietä,

horjumatta minä kuljen oikeuden polkua.

₂₁Jotka minua rakastavat, ne minä palkitsen,

minä täytän heidän aittansa ja varastonsa.

₂₂»Minut Herra loi ennen kaikkea muuta,

luomisensa esikoisena, ennen taivasta ja maata.

₂₃Iankaikkisuudesta minä sain alkuni,

kaiken alussa, ennen kuin maata oli.

₂₄Kun synnyin, ei syvyyksiä vielä ollut,

ei lähteitä tuomaan niiden vettä.

₂₅Ennen kuin vuoret pantiin sijalleen,

ennen kuin oli kukkuloita, minä synnyin,

₂₆ennen kuin hän teki maat ja mannut,

ennen kuin oli hiekan jyvääkään.

₂₇Olin läsnä, kun hän pani taivaat paikoilleen

ja asetti maanpiirin syvyyksien ylle,

₂₈kun hän korkeuksissa teki taivaan pilvet

ja sai syvyyden lähteet kumpuamaan,

₂₉kun hän pani merelle rajat,

loi rannat patoamaan sen vedet,

ja kun hän lujitti maan perustukset.

₃₀Jo silloin minä, esikoinen, olin hänen vierellään,

hänen ilonaan päivät pitkät,

kaiken aikaa leikkimässä hänen edessään.

₃₁Maan kiekko oli leikkikalunani,

ilonani olivat ihmislapset.

₃₂»Nyt, lapset, kuulkaa minua!

Hyvin käy sen, joka minun tietäni kulkee.

₃₃Kuulkaa neuvojani, niin viisastutte,

älkää lyökö niitä laimin.

₃₄Hyvin käy sen, joka minua kuulee,

päivästä päivään valvoo ovellani,

valppaana odottaa sen kynnyksellä.

₃₅Joka minut löytää, löytää elämän,

hänet Herra ottaa suosioonsa.

₃₆Pahoin käy sen, joka minua uhmaa,

joka minua vihaa, rakastaa kuolemaa.»