Suomen Pipliaseura

Kasuistinen (eli tapauskohtainen) laki

Raamatussa kasuistisesti muotoiltu laki kuvittelee yleisen tilanteen, joka esitellään sanoilla ”aina kun” (hepreaksi:

ki

). Tämän jälkeen luetellaan ”jos”-sanaa käyttäen (hepreaksi:

im

) tärkeysjärjestyksessä erityistapauksia, ja niihin kuhunkin liittyvät erityiset määräykset. Esimerkiksi 3. Moos. alussa oleva polttouhrilaki alkaa tällä tavoin:


”Aina kun joku teistä tahtoo tuoda Herralle uhrilahjaksi karjaeläimen, hän voi tuoda naudan, lampaan tai vuohen.”



Tämän jälkeen käsitellään erikoistapauksia:

  • ”Jos hän tahtoo antaa polttouhriksi naudan, hän ottakoon virheettömän sonnin ja tuokoon sen pyhäkköteltan ovelle, jotta Herra olisi hänelle suosiollinen.” Katso 3. Moos. 1:3-9.
  • ”Jos hän tahtoo uhrata pikkukarjaa, lampaan tai vuohen, hän tuokoon virheettömän pässin tai pukin ja teurastakoon sen Herran edessä alttarin pohjoissivulla.” Katso 3. Moos. 1:10-13.
  • ”Jos joku tahtoo uhrata Herralle polttouhrina linnun, hän tuokoon uhrilahjaksi metsäkyyhkyn tai muun kyyhkysen.” Katso 3. Moos. 1:14-17.

Kasuistisen lain fraseologia ei aina ilmene selvästi käännöksistä.

Tämä sisältö on tilaajakäyttäjille

Tilaajakäyttäjänä sinulle avautuu mm. lähes 1000 tausta-artikkelia sekä kaikki suomalaiset ääniraamatut.

Suomen Pipliaseurav.4.20.14
Seuraa meitä