14. Jeesuksen ihmeelliset ihmeet

₃₅Samana päivänä illan tultua Jeesus sanoi opetuslapsilleen: »Nyt lähdemme vastarannalle.» ₃₆Opetuslapset lähettivät väen pois ja nousivat veneeseen, jossa Jeesus jo istui. Muitakin veneitä lähti hänen mukaansa. ₃₇Äkkiä nousi kova myrskytuuli ja aallot löivät veneeseen, niin että se oli täyttymäisillään. ₃₈Mutta Jeesus vain nukkui veneen perässä nojaten päänaluseen. Opetuslapset herättivät hänet ja sanoivat: »Opettaja, etkö näe, me hukumme!» ₃₉Silloin hän nousi, nuhteli tuulta ja käski merta: »Vaikene, ole hiljaa!» Tuuli asettui, ja tuli aivan tyven. ₄₀Jeesus sanoi heille: »Miksi te noin pelkäätte? Eikö teillä vieläkään ole uskoa?» ₄₁Silloin suuri pelko valtasi heidät ja he kyselivät toisiltaan: »Mikä mies tämä oikein on? Häntähän tottelevat tuuli ja aallotkin.»

₃₅Jeesuksen vielä puhuessa tuotiin synagogan esimiehelle kotoa sana: »Tyttäresi kuoli jo, miksi enää vaivaisit opettajaa.» ₃₆Tämän kuultuaan Jeesus sanoi esimiehelle: »Älä pelkää, vaan usko.» ₃₇Hän ei antanut kenenkään muun tulla mukaansa kuin Pietarin ja Jaakobin sekä Johanneksen, Jaakobin veljen. ₃₈He tulivat synagogan esimiehen kotiin, ja Jeesus näki hälisevän väenpaljouden ja kuuli ihmisten itkevän ja valittavan suureen ääneen. ₃₉Hän meni sisään ja sanoi: »Miksi te noin hälisette ja itkette? Ei lapsi ole kuollut, hän nukkuu.» ₄₀Jeesukselle naurettiin. Mutta hän ajoi kaikki ulos, otti mukaansa lapsen isän ja äidin sekä seuralaisensa ja meni huoneeseen, jossa lapsi oli. ₄₁Hän otti lasta kädestä ja sanoi hänelle: »Talita kuum!» ₄₂Heti tyttö nousi ja käveli; hän oli kaksitoistavuotias. Kaikki olivat hämmästyksestä suunniltaan. ₄₃Jeesus kielsi ankarasti heitä kertomasta tästä kenellekään. Tytölle hän käski antaa syötävää.

₃₀Apostolit kokoontuivat taas Jeesuksen luo ja kertoivat hänelle, mitä kaikkea olivat tehneet ja mitä opettaneet. ₃₁Hän sanoi heille: »Lähtekää mukaani johonkin yksinäiseen paikkaan, niin saatte vähän levähtää.» Ihmisiä näet tuli ja meni koko ajan, eivätkä opetuslapset ehtineet edes syödä. ₃₂Niin he lähtivät veneellä mennäkseen autiolle seudulle yksinäisyyteen. ₃₃Mutta heidän lähtönsä huomattiin, ja monet tunsivat heidät. Ihmisiä tuli juoksujalkaa kaikista kaupungeista, ja väkijoukko ehti maitse perille ennen heitä.

₃₄Kun Jeesus veneestä noustessaan näki kaikki nämä ihmiset, hänen tuli heitä sääli, sillä he olivat kuin lammaslauma paimenta vailla. Hän alkoi opettaa ja puhui heille pitkään. ₃₅Kun päivä oli jo illassa, opetuslapset tulivat hänen luokseen ja sanoivat: »Tämä on asumatonta seutua, ja on jo myöhä. ₃₆Lähetä heidät pois, että he menisivät lähiseudun taloihin ja kyliin ostamaan itselleen syötävää.» ₃₇»Antakaa te heille syötävää», vastasi Jeesus. He sanoivat hänelle: »Pitäisikö meidän mennä ostamaan kahdellasadalla denaarilla leipiä ja antaa ne heille syötäväksi?» ₃₈Jeesus kysyi: »Montako leipää teillä on? Käykää katsomassa.» He tekivät niin ja ilmoittivat: »Viisi, ja kaksi kalaa.»

₃₉Jeesus käski heidän sijoittaa kaikki ruokakunnittain aterioimaan vihreälle nurmelle. ₄₀Ihmiset asettuivat istumaan sadan ja viidenkymmenen hengen ryhmiin. ₄₁Sitten hän otti ne viisi leipää ja kaksi kalaa, katsoi ylös taivaaseen ja lausui kiitoksen. Hän mursi leivät ja antoi palat opetuslapsilleen, ja nämä jakoivat ne kansalle. Samoin hän jakoi kaikkien kesken ne kaksi kalaa. ₄₂Kaikki söivät kyllikseen. ₄₃Leiväntähteitä kerättiin kaksitoista täyttä korillista, ja kalaakin jäi. ₄₄Aterioimassa oli ollut viisituhatta miestä.

₄₅Heti sen jälkeen Jeesus käski opetuslasten nousta veneeseen ja mennä edeltäkäsin vastarannalle Betsaidaan sillä aikaa kun hän lähettäisi väen pois. ₄₆Jätettyään hyvästit hän meni vuorelle rukoilemaan.

₄₇Illan tullessa vene oli keskellä järveä ja Jeesus yksin maissa. ₄₈Hän näki, että opetuslapsilla oli täysi työ soutaa vastatuuleen. Neljännen yövartion vaiheilla hän tuli vettä pitkin kävellen heitä kohti ja aikoi mennä heidän ohitseen. ₄₉Kun he näkivät hänen kävelevän vettä pitkin, he luulivat häntä aaveeksi ja rupesivat huutamaan. ₅₀Kaikki he näkivät hänet ja säikähtivät. Mutta samassa Jeesus jo puhui heille: »Pysykää rauhallisina, minä tässä olen. Älkää pelätkö.»

₅₁Hän nousi veneeseen heidän luokseen, ja tuuli tyyntyi. Opetuslapset olivat hämmästyksestä suunniltaan. ₅₂Sekään, mitä leiville tapahtui, ei ollut avannut heidän silmiään. Niin paatuneet heidän sydämensä olivat.

₁Siihen aikaan oli taas kerran koolla paljon ihmisiä. Kun heillä ei ollut syötävää, Jeesus kutsui opetuslapset luokseen ja sanoi: ₂»Minun käy sääliksi näitä ihmisiä. He ovat olleet luonani jo kolme päivää, eikä heillä ole mitään syötävää. ₃Jos lähetän heidät kotiin nälkäisinä, he uupuvat matkalla. Monet heistä ovat tulleet kaukaakin.» ₄Opetuslapset sanoivat hänelle: »Mistä kukaan täällä asumattomalla seudulla voi hankkia leipää näiden kaikkien ruokkimiseksi?» ₅»Paljonko teillä on leipiä?» Jeesus kysyi. He vastasivat: »Seitsemän.»

₆Jeesus käski väen asettua istumaan. Sitten hän otti ne seitsemän leipää, lausui kiitoksen ja mursi leivät ja antoi palat opetuslapsille. Opetuslapset jakoivat ne sitten kansalle. ₇Heillä oli myös muutama pieni kala. Jeesus siunasi kalat ja käski tarjota nekin. ₈Ihmiset söivät kyllikseen, ja tähteeksi jääneitä paloja kerättiin seitsemän korillista. ₉Väkeä oli noin neljätuhatta.

Kun Jeesus oli lähettänyt heidät pois, ₁₀hän kohta nousi opetuslasten kanssa veneeseen ja meni Dalmanutan seudulle.

₂Kuuden päivän kuluttua Jeesus otti mukaansa Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen ja vei heidät korkealle vuorelle yksinäisyyteen, pois toisten luota. Siellä hänen ulkomuotonsa muuttui heidän nähtensä ₃ja hänen vaatteensa alkoivat hohtaa niin kirkkaan valkoisina, ettei kukaan vaatteenvalkaisija maan päällä voi sellaista saada aikaan.

₄Sitten heille ilmestyi Elia ja hänen kanssaan Mooses, ja nämä keskustelivat Jeesuksen kanssa. ₅Pietari puuttui puheeseen ja sanoi Jeesukselle: »Rabbi, on hyvä, että me olemme täällä. Me teemme kolme majaa: sinulle ja Moosekselle ja Elialle.» ₆Hän ei näet tiennyt mitä sanoa, sillä he olivat kovin peloissaan.

₇Samassa tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa, ja pilvestä kuului ääni: »Tämä on minun rakas Poikani, kuulkaa häntä!» ₈Ja yhtäkkiä, kun he katsahtivat ympärilleen, he eivät enää nähneet siellä ketään muuta kuin Jeesuksen yksin.